keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Rintakoru valokuvasta

Valokuvista ja vanhoista levynkansista tehdyt rintaneulat ovat olleet valmiita jo tovin, mutta projekteja on enemmän kuin ehtii esitellä.

Kuvat ovat peräisin kansalaisopiston kurssilta, jossa painettiin kuvia kankaalle. Pyöreä rintaneula on minä puhaltamassa kaksivuotiskakun kynttilöitä. Taustana on maitopurkin pahvi ja reunoilla pala pitsiä.

Kaksi muuta kuvaa on kotoisin Doverin Vintage labels and posters -kirjasta. Kirjan kaikki kuvat tulevat cd:nä, jolloin niitä voi muokata oikean kokoiseksi. Dover sijaitsee Lontoossa, mutta kirjoja voi kuulemma myös tilata. Alempi on vain ommeltu huovalle ja alalaitaan laitoin teeman mukaisesti ruusuja.

Keskimmäisessä on hieman enemmän tavaraa: paksut reunat on peitetty koristenauhalla, kuvan reunassa on helmiä ja päällä pari koristeperhosta. Lopuksi laitoin lakan koko komeuden päälle (suojaamaan ja estämään helmien tippuminen).

Tämä onkin tämän vuoden viimeinen bloggaus, sillä loma verkon ulottumattomissa kutsuu! Tavataan uudelleen tammikuun puolivälissä...






sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulun ihanat korulahjat

En arvosta joululahjojen ostamista vaan ostamisen vuoksi enkä mielellään ota vastaankaan mitään krääsää. Tänä vuonna saimme vain yhden konvehtirasian, joka meni mukavasti viinin kera illalla jälkiruoaksi. Kollegaltani tuli joululyhty, mikä sopi täydellisesti ikkunalaudalle. Ei siis mitään turhaa ja tarpeetonta.

Korulahjoja sain useita, osan itseltäni osan muilta. Vanhan joulumyyjäisistä löytyi jyväskyläläinen Riiminka. Pellavasta tehty kaulapussukkaan sopii puhelin ja rahaa sekä pari korttia. Ostin sen seuraavan kesän melontareissuja ajatellen: puhelin ja rahat minigrippipussiin ja pussi kaulaan. Ei hiosta kuten muovi tekee. Ostin muuten kummitytölleni samanlaisen.

Ihana kaulakoru on poikaystävältäni. Se on Helmipöllön tuotoksia. Tää oli mulle uusi tuttavuus, mutta ihastuin näihin höyrypunk-tyylisiin, hieman rouheisiin muotoihin. Pohjana on vanha taskukello eli kunnon kierrätyskamaa. Myös korvikset on Helmipöllöstä. Rakastan vanhoja kunnon dekkareita eli Hercule Poirotia ja Neiti Marplea.

Pienit maatuskat sain esimieheltäni.  Meillä on hyvin samanlainen maku ja nämä pienet väripilkut tulevat takuulla ahkeraan käyttöön.


lauantai 24. joulukuuta 2011

Valkoinen pitsikaulus toppiin


Ostin Valtterilta palan itsevirkattua "pitsiä". En oikein tiedä, mihin niin pieni pala oli tarkoitettu, mutta se e palveli loistavasti tarkoitustani. 

Ompelin palan paidan kaulukseen ja leikkasin ylimääräiset pois. Tämän jälkeen kaivelin varastoja ja löysin erääseen jo manan maille joutuneeseen laukkuun kuuluneen tekotimantin. Ompelin tämän keskelle ja siemenhelmiä sen kummallekin puolelle.

Tämä muuten näytti todella hyvältä v-kauluksisen villapaidan aluspaitana.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Rusettikaulus toppiin

Kävin jälleen hieman tekemässä löytöjä Valtterilla. Yksi näistä oli puolella eurolla hankittu naisten kyvt pitsipaita. Malli oli väärä ja kokokin liian pieni, mutta materiaalin keveys viehätti.

Muutosleikkiin joutui viime kesänä hankkimani toppi. Se oli kiireostos alennusmyynnistä, enkä ehtinyt hyppimään niin kauaa sovituskopissa, että olisin huomannut kaula-aukon valahtavan melko alas. Myös malli ei ollut paras mahdollinen: vatsan seudulle tarvittavat sentit korreloivat huonosti yläosan kanssa. Eli ensimmäisenä vedin paidan kummastakin sivusta saumaa hieman kireämmäksi rinnan kohdalla, että asettuu paremmin. Kuten kuvasta huomaatte, liitoskohtaan jäi hieman lösöt "pussit". Onko ideoita, miten uuden ja vanhan sauman yhdistäisi kauniimmin?

Kaula-aukon korottamiseen sopi hyvin kirpparilöytöni hihapala. Leikkasin samasta paidasta myös vyöpalan irti ja tein siitä rusetin. Käytin apuna lankaa, sillä en osaa tehdä kaunista rusettia. En löytänyt myöskään mitään YouTube-opetusvideota, jossa ei olisi käytetty apuna rautalankaa jne. Saa vinkata, jos olette tällaiseen törmänneet.

Koska kaulukseen jäi hieman ruma jälki ompelusta (mulla ei oo olemassa kovin hyvää lankavarastoa), otin vielä kolmannesta paidasta (jota  olen hyödyntämässä yhteen toiseen projektiin) kauniin värisen nauhan ja ompelin sen kauluksen päälle. Tässä päätin kokeilla hieman koristeellisempaa pistotyyliä.

Kun olin valmis, tajusin, että tämä oli se resorin tekemiseen tarkoitettu pisto. Hieman se kiristää, mutta ei niin, että sitä päälle pantaessa huomaisi.  No taas noviisi oppi jotain uutta.






perjantai 9. joulukuuta 2011

Isoäidin neliöt pipona

Väänsin viime vuonna lomamatkan pitkillä lennoilla kasan isoäidin neliöitä. Niitä ei ollut tarpeeksi peittoon asti ja valkoinen lanka, jota käytin niissä, oli kadonnut markkinoilta. Lisää ei siis voinut tehdä. Lopuksi päädyin tekemään niistä pipon. Tai oikeastaan yritin tehdä niistä pientä tyynyä, mutta kun laitoin palat yhteen, erehdyin kokeilemaan tekelettä päähääni ja siihen se jäi.

Ompelin sisälle fleecestä vuoren ja se oli siinä. Kun äiti tuli vierailulle, näytin hänelle pipon ja hän tykästyi siihen. Teimme vaihtokaupat: äiti sai pipon, minä uudet villasukat (en ole koskaan oppinut tekemään kantapäätä).


  • Tarvikkeet: Kahta erilaista lankaa ja muovinen virkkuukoukku (koska lentokoneessa ei voi käyttää metallista).
  • Aika: Lennot Costa Ricaan ja takaisin.


maanantai 5. joulukuuta 2011

Huonolaatuisen paidan pelastus

Olen lähdössä joulun jälkeen unelmamatkalleni lämpöiseen ja unelmamatka vaatii tietenkin unelmavaatteita.

Ensimmäisenä muuttumisleikkiin joutui pari vuotta vanha paita, jonka väristä pidin kovasti, mutta malli ei pukenut minua. Tämä on aikoinaan Josefssonilta tilattu paita, eli niitä, mitkä näyttää kivalle kuvastossa, mutta laatu on pettymys (olikin viimeinen tilaus).




Ongelmia on kaksi: kaulus venähtää käytössä liian antavaksi ja pituus tekee sen, että se muistuttaa puolen päivän käytön jälkeen enemmän telttaa kuin istuvaa paitaa. Se onkin ollut käytössä lähinnä vapaapäivinä ja salilla.

Paita on yksi kolmesta samanlaisen paidan sarjasta, joten sointuvaa kangasta oli helppo löytää. Leikkasin helman ja kauluksen irti tummemmasta ja liitin vaaleampaa. En ole kovin taitava ompelukoneen käyttäjä (ostin oman vasta pari kuukautta sitten), mutta tämä sujui todella hyvin. Kun helmassa on pituutta, ei paita venähdä heti niin järkyttävän näköiseksi vyötäröltä. Kaula-aukko näyttää myös paljon paremmalta ja säädyllisemmältä.

Koska kauluksen kohtaan jäi hieman ikävä ompelujälki ( lankavarastoni on aika vaatimaton, joten sävy ei ollut ihan kohdallaan), päätin peittää sen muutamalla virkatulla kukalla, joiden keskelle laitoin pinkin helmen. Lehdet leikkasin tummemmasta paidasta.

  • Tarvikkeet: hyvää tarkoitukseen uhrattava paita, virkkuukoukku ja lankaa, pari helmeä.
  • Aika: Kukat tein elokuvan aikana. Kuinka moni on nähnyt elokuva Vaihdokas? Ihan loistava! Ompeluun ei mennyt kovinkaan kauan kun idea oli ensin selvillä.


    perjantai 2. joulukuuta 2011

    Kahden korun yhdistäminen

    Viime aikoina on tullut puuhailtua korujen kanssa ja nyt taas kutkuttaa ompeluhommat. Mutta ennen sitä vinkkaan, miten saa koruvarastoa uudistettua.

    Mulla on useita lyhyitä kaulakoruja ja vain muutamia pitkiä. Kaupat on pullollaan ihania pitkiä killuttimia, mutta ajattelin ensin katsoa, saisinko omista koruistani aikaan jotain uutta. Mulla oli entisen poikaystävän äidiltä saatu ihastuttava lasihelminen rannekoru, jota en valitettavasti voi enää nykyään käyttää. Syynä on sen "pulleus", joka ei sovi tietokoneella kirjoittamisen kanssa. Toimittajan on yllättäen kirjoitettava työaikanaan (tosin ei niin paljon artikkeleita kuin ihmiset luulevat, sillä puolet ajasta menee sähköpostiliikenteen hallinnointiin), joten sillä ei ollut käyttöä.

    Lyhyistä kaulakoruista valitsin mahdollisimman paljon irrotuspaikkoja sisältävän ketjun ja sitten vain pihdit käteen. Pelkkä rannekorun pituus ei olisi riittänyt, joten laiton väliin korupiikkejä, jotka täytin helmillä. 

    • Tarvikkeet: koruja, jotka ovat odottaneet oikeaa käyttöhetkeä pitkään.
    • Aika: Tässä ei kauan nokka tuhise. Yksi elokuva riittää. Älä ainakaan katso Gardener of Eden. Takakansi lupaa paljon, mutta leffa on vain tajuttoman tylsä.










    sunnuntai 27. marraskuuta 2011

    Mekkoon kiinnitetty koru

    Aloin jälleen kerran vääntelemään totuttuja pukeutumismalleja uuteen uskoon.

    Eräänä päivänä kaulakorun lukkoon tarttui taas kiinni pari niskahiusta ja kun repäisin ne irti, kirosin, että miksi kaulakoru pitää olla kaulan ympärillä. Aloin kehittelemään uutta korumallia, joka kiinnitetään mekkoon.

    Ongelmana on tietenkin kiinnitys, sillä harva koru kestää pesua. Ensimmäinen prototyyppi siis syntyi kahden pienen hakaneulan väliin. Ne jäävät valitettavasti näkyviin, joten ehkä niitäkin pitäisi hieman tuunata.

    Koru ei saa olla kovin painava, sillä muuten se vetää koko kauluksen ruttuun. Käytin siis siemenhelmiä ja muovisia "helmiä" keveyden saamiseksi. Tämä koru ei ole kovin mielikuvituksellinen, vaan perusmallinen kokeilu. Mitä mieltä olette, toimiiko mekkokoru? Ideota materiaalien suhteen?

    • Tarvikkeet: 2 x  vaatteen mukana tullut hakaneula, helmiä ja lankaa.
    • Aika: Taisin katsoa Moskan tätä taiteillessa. Onneksi Touhu ei ole mun työpaikkani päätoimittaja.


    maanantai 21. marraskuuta 2011

    Maailman kaunein kaulakoru II

    Lupasin kertoa pian myös toisesta Jordanian reissun löydöstä. Tämä kaunokainen löytyi kun olin viimeisenä iltana tuhlannut kaikki rahat ja palaamassa hotelliin. Jordanista löytyy paljon korukauppoja, jossa saa aitoja kiviä, hopeaa ja kultaa melko edulliseen hintaan. Mikään ei ollut kuitenkaan vielä sytyttänyt ja tämäkin korukauppa näytti aivan liian perinteiseltä, kunnes äkkäsin tämän ylimmältä hyllyltä.

    Koru oli liian pitkä, joten meinasin jättää sen ostamatta. Yllätyksekseni tämä vanhempi mies sanoin lyhentävänsä korun oikean mittaiseksi ja tosiaan: hänellä oli nurkassa "paja", jossa kaikki korut syntyivät! Kun keskustelimme, kuulin oman korukaupan pitämisen lisäksi hän käy opettamassa korujen tekoja muillekin.

    Koru painaa aika paljon, sillä kivet ovat aitoja. Valitettavasti en osaa korukivien englanninkielisiä nimiä, joten en voi kertoa tarkalleen, mitä kaikkea tähän on laitettu. Upea juhlakoru joka tapauksessa.

    • Tarvikkeet: Rahaan n. 30 euroa. Lentoliput Akabaan.
    • Aika: Kaupat syntyvät nopeasti, lyhentämiseen meni vartti.

    lauantai 19. marraskuuta 2011

    Rintakoru helmistä ja sudenkorennosta

    Esittelin pari viikko sitten siemenhelmistä ja sudenkorennosta tekemäni tilaustyökorvikset. Kun luovutin korvakorut, sain lisätilauksen saman sarjan rintakorusta. Tämän tekeminen oli luonnollisesti paljon helpompaa, koska idea oli jo valmiina. Halusin ensin laittaa sudenkorennot "lentämään" rautalangan varassa, mutta pelkäsin, että säilyttäessä rautalangat katkeavat. Sudenkorennot siis asettuivat tiiviisti korun pintaan kiinni. Taakse pursotin hieman kuumaliimaa, ettei rautalangat päät purkaudu tai repäise ihoa.

    • Tarvikkeet: Rintakorupiikki, rautalankaa, helmiä ja sudenkorentokoristeet.
    • Aika: Ehdin katsoa kaksi osaa Hitlerin kätyreitä Yle Areenasta. Todella mielenkiintoista, että Saksan armeijassa palveli myös puolijuutalaisia hyvinkin korkeissa viroissa. 


    keskiviikko 16. marraskuuta 2011

    Ristipistotipu takin selkämykseen

    Täytyy myöntää, että kaikista tähän mennessä tekemistäni käsitöistä tämä tipu koetteli eniten hermojani. Olin pitkään pyöritellyt ajatusta, josko on mahdollista tehdä ristipistoja muuhunkin kuin aidakankaalle. Tarpeeksi selailtuani löysin Taijan blogin, jossa hän oli todistanut kuvien kera teoriani oikeaksi. Tavallisen kankaan päälle voi kiinnittää aidan muutamalla pistolla ja kun työ on valmis, voi aidan vetää pois lanka langalta.

    Ensimmäinen ja pahin virheeni oli jättää takin sisävuori leikkaamatta auki. Pian huomasin ompelevani eteen pistoja ja taakse iso möhkelättä kangasta. Kun vihdoin annoin periksi ja leikkasin vuoren, oli vahinko jo tapahtunut ja jouduin työntämään sormet ruvella neulaa sekä takin että tiiviiksi paakuksi jääneen vuoren läpi. Ei ollut todellakaan herkkua ja meinasin jättää homman useaan kertaan kesken.

    Seuraava virhe oli hellittää otetta loppua kohden (koska aloin pelkäämään, etten saa vedettyä aidaa pois, jos pistot ovat liian tiukkoja). Aidan purkuvaiheessa osa neuloksista sitten levisi ja jouduin korjaamaan niitä ylimääräisillä pistoilla.Suosittelen muuten pihtejä lankojen vetelemiseen, sillä varsinkaan ensimmäiset eivät anna periksi kovin helpolla.

    Loppu sujuikin kuin tanssi: leikkasin huovasta muutaman lehden, tein jalat ja puunrungon ja lopuksi ompelin helmet paikalleen. Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen lopputulokseen. Nyt pitäisi keksiä, millä peitän rumasti aukileikatun sisävuoren. Kokoon sitä ei enää saa, koska osa kankaasta on linnun alla. Onko ideoita?

    • Tarvikkeet: Ristipistolankoja, aidakangasta, huopaa, helmiä ja kärsivällisyyttä.
    • Aika: Takkiin meni niin kauan aikaa, että sen käyttövuodenaika meni ohi. Seuraavana keväänä sitten.





    sunnuntai 13. marraskuuta 2011

    Maailman kaunein kaulakoru

    Terveisiä ihanasta ja kaikkien alueen mullistusten keskellä rauhallisesta Jordaniasta! Työmatkailin viikon verran Akabassa ja sen ympäristössä ja suosittelen paikkaa erityisesti korumaakareille. Tarjolla oli paljon rihkamaa, mutta myös oikeista helmistä ja kivistä tehtyjä taideteoksia todelliseen sopuhintaan. Esittelen yhden myöhemmin, mutta ensin haluan hehkuttaa tätä Eilatin puolelta löytämääni korua (Israelin raja on ihan naapurissa ja siellä voi käydä päiväseltään).                                     
    Sen takana on israelilainen korusuunnittelija Michal Negrin. Näyttävät vintagetyyliset korut ovat  sydäntäsärkevän kauniita ja täynnä upeita yksityiskohtia. Kun näin tämän kolmiulotteisen, viidestä nukkemaisesta tyttöhahmosta koostuvan metallikorun, se oli vain pakko saada. Hinta oli 100 euron tienoilla, mutta tiesin katuvani, jos lähden ilman tätä kotiin. Korun pituutta voi säätää, mutta huomasin, että tytöt kannattaa jättää roikkumaan reilusta rinnan alapuolelle, sillä silloin ne saavat tilaa "tanssia". Hintaan muuten kuuluu postiosoite, johon korun voi lähettää ilmaiseksi korjattavaksi, jos se jostain syystä menee rikki.

    • Tarvikkeet: Rahaa
    • Aika: Kaupassa olisi voinut kuluttaa tuntikausia, mutta tämä hyppäsi heti verkkokalvolle kun astuin sisään ja maksamisen jälkeen poistuin mahdollisimman nopeasti, ettei luottokortin valheellinen rajattomuus sumenna lisää ajattelukykyä.

    torstai 3. marraskuuta 2011

    Nappikorvikset helmistä ja sudenkorennosta

    Sain ensimmäisen tilaustyöni kollegaltani! Hän kertoi, että on vaikea löytää näyttäviä korviksia, jotka eivät kuitenkaan roiku. Minulla oli vapaapäivä ja äiti tuli käymään. Rupattelun ohessa aloin väännellä rautalankaa ja sinisiä helmiä (sininen on kollegani lempiväri) eri muotoihin ilman ennakkosuunnitelmaa. Aivan kuten ennemminkin, idea syntyi työtä tehden.

    Lisäsin metallilankaan ensin vaaleampia ja sitten tummempia helmiä ja väänsin pihdeillä kulmia ja kiemuroita, että helmet pysyisivät paikallaan. Koru tarvitsi "sen jonkun jutun" ja kun kaivelin askertelulaatikkoja, löytyi pieniä siroja sudenkorentoja. Yksi keskelle ja vau...se oli siinä! Ujutin korvakorun tapin metallilangan sekaan. Jouduin rikkomaan pari helmeä tieltä, että sain korusta tarpeeksi littanan.

    Tähän mennessä korun teko oli ollut hauskaa, mutta toisen tekeminen väänsi suun hieman vakavammaksi: samankokoisen ja samaan tiheyttä olevan parin vääntely oli helpommin sanottu kuin tehty.  Onneksi metallilankaa pystyi muokkaamaan lähes rajattomasti.

    Kiikutin korvikset heti kollegalleni ja hän oli niin tyytyväinen, että tilasi vielä samaa sarjaa rintaneulan. On niin kiva tehdä koruja toiselle!





    • Tarvikkeet: Helmiä, ohutta metallilankaa, pihdit, tapillinen korvakorupohja. 
    • Aika: Ehdimme äidin kanssa käydä läpi ainakin enon työpaikan, yhteisen tuttavamme vero-ongelmat, tulevaisuudensuunnitelmat työn suhteen sekä ottaa pari siideriä.

    tiistai 1. marraskuuta 2011

    Helman koristelu napeilla ja langalla

    Ostin Hulluilta päiviltä pari perusmekkoa töihin. Harmaa vain on niin... no harmaa. Päätin siis hieman elävöittää mekon helmaa. Ostin joskus alennuksesta hauskan vekottimen, jolla voi tehdä langasta kukkasia.

    Olin itse asiassa nähnyt samanlaisen jo vuosia sitten jossain messuilla, mutta silloin en vielä innostunut, koska sen käyttömahdollisuudet tuntuivat melko rajatuilta: silloin muistaakseni messuesittelijä oli tehnyt paperilangasta verhot.

    Kukkaset syntyivät ällistyttävän nopeasti ja kun tekniikan oppi, pystyin samalla katsomaan elokuvaa. Parissa illassa koossa oli tarvittava määrä kukkasia. Sen jälkeen menin nappivarastolleni ja otin sieltä kaikki mahdolliset harmaat ja mustat napit. En ollut kovin tarkka nappien koon kanssa, sillä mielestäni eriväriset ja kokoiset napit kuuluivat asiaan.
    • Tarvikkeet: Villalankaa, "kukkakone, nappeja, neulaa ja lankaa.
    • Aika: Pari iltaa kukkien tekemiseen. Nappien ompelemassa katsoin kamallalla tavalla viehättävän Parfyymi-elokuvan. Nerokas tarina kertakaikkiaan.

    keskiviikko 26. lokakuuta 2011

    Rannekoru kolikoista


    Kävin lomailemassa Norjassa ja sieltä lompakkoon jäi muuta paikallinen kolikko. Ne ovat sinänsä arvottomia, mutta aika vekkuleita, sillä kolikkojen keskellä on reikä. Aloin miettiä, mitä näistä saisi aikaan ja päädyin tekemään itselleni "matkamuiston".

    Koska kolikko olo kiiltävä itsessään, valitsin sen pariksi arkisemmat puuhelmet. Langan päättäminen ei ollut yhtä helppoa, koska mielikuvani korussa oli nahkahihna. Nahka ei jousta, joten rannekoruun olisi pitänyt hankkia lukko. Rannekorujen lukoista kokemukset ovat huonoja, sillä niitä ei saa itse kiinni ja lukko päätyy aina kämmenselän puolelle. Lopuksi päädyin kumilankaan, joka joustaa ja koru on helppo pukea. Huono huono puoli on, että lanka venyy ajan kanssa.

    Ryhdyin kokeilemaan eri vaihtoehtoja korun kokoamiseksi ja päädyin tekemään sen kolmessa osassa niin, että jokainen osa alkaa ja loppuu kolikolla. Lankoja oli neljä: reunimmaiset kulkivat suoraan ja keskimmäiset ristikkäin. Aloitin jokaisen palan ottamalla kaksi lankaa ja pujottamalla kolikko niiden puoleenväliin. Sen jälkeen käytössä oli neljä lankaa, joihin pujotin helmet. Päästyäni toiseen päähän kiinnitin kolikon ja pujotin langat takaisin puoleenväliin. Kiinnitin päät litistyshelmillä ja lähetin pienen rukouksen yläilmoihin, että tämä riittää pitämään korun koossa.

     Korusta tuli aika mainio ja sain eräältä tuttavalta heti pyynnön tehdä hänen matkakolikoistaan samantyylisen rannekorun.

    • Aika: Jos ei lasketa pähkäilyyn mennyttä aikaa, niin ehdin katsoa pari dokumenttia, missä kerrottiin tieteellisesti jälleensyntymästä, telepatiasta ja ruumiista irtautumisesta. Aika uskomattomia juttuja, mutta miksi jokin olisi mahdotonta, jos emme vielä pysty selittämään sitä tieteellisesti?
    • Tarvikkeet: 3 reikäkolikkoa, kumilankaa ja puuhelmiä. Pari litistyhelmeä kiinnitykseen.

    lauantai 22. lokakuuta 2011

    Virkatut hihat sydänkorulla

    Minulla oli varastossa kerä villasukkalankaa, mutta villasukkia on sen verran runsaasti, että päätin tehdä siitä jotain muuta. Käytän paljon arkenakin mekkoja, mutta talvella ongelmana on niiden hihattomuus: jos päälle pukee villatakin, mekon muoto jää piiloon ja keskivartalosta tulee tanakan näköinen. 

    Halusin päästä helpolla ja muistin salomoninsolmun. Siinä neulos on niin löysää, että  hiha valmistuu melkoisella vauhdilla. Tekniikka ei ole myöskään kovin vaikea.

    Tein hihojen yläosan toisesta puolesta pidemmän kuin toisesta, että se kaartuu paremmin käden muodon mukaan. Raunaa piti jotenkin vahvistaa, joten päätin ommella siihen kangasreunuksen. Tässä kohdassa kärsimättömyyteni tuli taas esiiin: en jaksanut vaihtaa lankaa, jonka vuoksi se erottuu kankaasta aika selvästi. Olin myös summamutikalla mitannyt väärin hihan ympäryksen ja jouduin tekemään jatkopalan. Täytyy myöntää, että pienellä viitseliäisyydellä kangasreunuksista olisi tullut paljon kauniimpi.

    Suurin ongelma oli kiinnitys, sillä yksi lankarulla ei riittänyt selkäosan tekemiseen. Mielessäni alkoi hahmottua tyylitelmä historiallisessa elokuvassa näkemästä haarniskahihojen kiinnityksestä: siinä nahkaremmit kiinnittivät käsiosat yhteen. Marssin rautakauppaan ja pyysin tavallista ketjua. Ostin kaksi palaa, mutta tehdessäni päädyin laittamaan ketjun vain selkäpuolelle. Koska ketju pitää saada tarvittaessa pois, kiinnitin sen s-koukuilla metallirenkaisiin. Valitettavasti s-koukku oli liian paksu, joten jouduin laittamaan renkaat sopiviin kiinnityskohtiin. Ketjua ei voi siis säätää, kuten olin ensin ajatellut.

    Koska metalliketju on aika tylsä "koruelementti" kiinnitin puoleenväliin erääsn laukkuni vetoketjussa aikoinaan olleen sydänkorun.

    • Tarvikkeet: Lankakerä (Novitalla on kivoja monivärisiä), virkkuukoukku (kokoa 4), ½ metriä ketjua, 2 s-koukkua, koriste ja metallirenkaita sekä pihdit niiden käsittelyyn.
    • Aika: Kolme jalkapallo-ottelua sekä Hercule Poirot -elokuva Kellot. Yksi lauantaiaamu ketjua ja koukkuja etsien, saapuminen kotiin ja lähtö takaisin rautakauppaan (unohdin sinne juuri metalliskeräyksestä löytämäni hienon tarjottimen) sekä toinen saapuminen kotiin ja tunnin kestänyt pihtien etsintä. Tämän rumban jälkeen ketjun valmistukseen meni vain parikymmentä minuuttia.

    tiistai 18. lokakuuta 2011

    Kukkaro kansallispukukankaasta

    Kun tulin kotiin maanantaina, siellä odotti iloinen yllätys, olin voittanut Oprikan Rovaniemen kansallispukukankaasta tehdyn kukkaron! Tarina juontaa alkunsa viime kesään, jolloin kiersin työn puolesta etsimässä maaseudulta mielenkiintoisia pysähtymiskohteita. Sain vinkin Oprikasta eräältä kollegalta ja yritin soittaa sinne edellisenä päivänä sopiakseni haastatteluajan. Kukaan ei vastannut puhelimeen, mutta koska Marttila oli matkan varrella, päätimme kuvaajan kanssa kokeilla onneamme. Oprikan Mirka Laine-Pietilä tuli avaamaan oven melko aamuisissa tunnelmissa, sillä liike oli sinä päivänä suljettu. Kerroimme ketä olemme ja Mirka lupasi meille haastattelun. Koska kyse oli videosta, menimme lounalle (todella huonon palvelun paikalliseen) ja annoimme Mirkalle mahdollisuuden ehostautua. Haastattelun jälkeen kuvaajan ottaessa insertkuvia, kiertelin myymälässä ja satuin näkemään Vihreän kolmion Taidepassi-kilpailun. Täytin lapun ja unohdin koko jutun. Myöhemmin hieman harmittelin, etten ostanut mitään Oprikasta, sillä pidin Mirkan ideasta käyttää perinteistä kuosia moderneissa käsitöissä. Lady Fortuna ilmeisesti kuuli tämän... kiitos!

    P.S. Tekemämme haastattelu Oprikasta löytyy täältä. Jos satut olemaan Marttilan lähellä (tai et edes tiedä missä se on) ja mietit mitä siellä voit tehdä, lue koko juttu tästä.

    perjantai 14. lokakuuta 2011

    Kissakorulla kruunatut sukat

     
    Käydessäni viime viikolla Norjassa kiertelin vaatekauppoja hieman tavallista syvällisemmin ja löysin sukat, joiden varressa oli irrotettavat rusetit. Siitä sain idean: miksi korut pitäisi olla aina kaulassa, käsissä tai korvissa? Nykyään on muodikasta käyttää paksuja sukkia jopa korkkareiden kanssa, joten miksei sukanvartta voisi hieman modifioida?

    Muistin erään rintakorun, jonka tein viime syksynä. Korulla on ollut aika vähän käyttöä, koska se on aika näyttävä, mutta sukan varressa se näytti juuri sopivan kokoiselta. Päälle vielä yksivärinen musta mekko, sinistä kynsilakkaa ja samansävyinen laukku...

    Koriste oli aika yksinkertainen tehdä. Taittelin palan sinistä ja valkoista nauhaa tyylitellylle rusetille. Halusin korun näyttävän hieman palkintonauhalta, joten päätin laittaa korun keskustaan eläinhahmon.

    Valitsin siihen kuvan rakkaasta entisestä kissastani Leopoldista. Kuvassa Lepa istuu ylpeänä kiipeilypuun päällä ja ryhdistä päätellen hän on tehnyt jotain suurta (todennäköisesti käynyt pissimässä sänkyyn, mutta sankariteko sekin...). Vaikeinta oli printata kuva niin pienenä, sillä vaikka alla oli valokuvapaperi, kuva meinasi tuhriintua. Kiinnitin sen joskus askartelukaupasta ostamaani kännykkäkorun pohjaan. Pakettiin kuului pohjan lisäksi kaksipuolinen teippi ja muovi, joka laitetaan kuvan päälle. Sitten vain langalla osat yhteen ja taakse hakaneula.
      
    • Tarvikkeet:  Sinistä nauhaa 30 cm, valkoista 15 cm, korupohja, kuva, hakaneula, neula ja lankaa. Sopivan paksut sukat.

    • Aika: Tämän tekemisestä on sen verran aikaa, etten muista tarkasti, mutta luulen että yksi ilta siinä meni.
      Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

        keskiviikko 12. lokakuuta 2011

        Kuulokkeet pehmusteella

        Löysin Tynnyrin pohjalta -blogin ja siellä oli tehty virkkaamalla pehmusteet kuulokkeille. Todella hyvä idea!


        maanantai 10. lokakuuta 2011

        Huivi haarukkamenetelmällä













        Tämä huivi näyttää työteliäältä ja vaikealta, mutta se on pelkkää silmänlumetta. Oikeasti se on tehty idioottivarmalla haarukkapitsimenetelmällä, joka vaatii vähän vaivaa verrattuna lopputuloksen näyttävyyteen.

        En ole kovin pitkäpinnainen ihminen, mutta sain tehtyä huivin loppuun liittämällä uuden suikaleen vanhoihin heti kun se tuli valmiiksi. Näin huivi näytti edistyvän jatkuvasti eikä tullut sitä lannistavaa vaihetta, jossa kaikki paitsi suklaansyöminen on turhaa.

        Haarukkapitsiin tarvitaan langan lisäksi virkkuukoukku ja u-kirjaimen muotoisen kehikko. Kävin Novitan Lankadelin muutaman tunnin kurssin viime keväänä (niitä taidetaan järjestää myös tänä syksynä) ja hintaan kuului tuo rauta ja muut perustarvikkeet. Niitä voi ostaa samasta paikasta erikseen ja tekniikkaa voi opetella myös itse tässä osoitteessa.

        "Pitsiä" syntyy leveälti ja nopeasti vaikka television edessä. Viimeistelin pitsisuikaleet simpukan muotoisiksi tekemällä sille reunat: 7 ketjusilmukkaa, 7 ensimmäistä pitsin lenkkiä kiinni toisiinsa niin että väliin tehdään aina 3 ketjusilmukkaa ja seuraavat seitsemän yhdistetään samaan silmukkaan. Sama kuvio toistetaan toiselle puolelle, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Eli silmukoiden määrä pitää olla jaollinen seitsemällä. Tosin mulla oli nuo määrät vähän sinne päin ja niputin niitä aina lopussa yhteen niin, että jako toteutui.

        Periaatteessa huivissa jokainen kierros pitäisi olla kaksi "simpukkaa" toista pitempi, mutta jotenkin onnistuin tekemään liian pitkiä ja välillä liian lyhkäisiä suikaleita. Korjasin mokani tekemällä jatkopalan. Koska huivin kuvio ei ole selkeä, ei ole juurikaan väliä, jos ja kun virhearvioita tulee (varsinkin kun katsoo tarpeeksi jännittävää leffaa).

        Kun olin tyytyväinen huivin kokoon, ompelin talvitakkini varanapin huivin reunaan, että voin pitää sitä olkapäillä tai napin avulla lyhentää niin, että saan siitä kaulahuivin. Vastakappaleena toimii mikä tahansa huivin oma reikä.

        Tarkkasilmäiset huomaavat, että napissa on kuva. Se on minusta ja poikaystävästäni otettu herkkä pusukuva, jonka kokeilumielessä painoin kankaalle ja liimasi nappiin. Siitä piti tulla ensin rintakoru, mutta se sopii tähän paremmin.

        Tulostin kuvan peilikuvana paperille ja käytin vanhaa lakanakangasta sekä Picture this-liimaa (löytyy mm. Hobby Pointista). Lopuksi tavallista huonekalulakkaa pintaan ja se oli siinä.

        • Tarvikkeet: Kaksi kerää lankaa, virkkuukoukku, haarukkapitsikehikko, yksi valokuva, nappi, Picture this -liima. 
        • Aika: Yksi punaviininhuuruinen "marttakerhoiluilta" ystävän kanssa sekä True Bloodin ensimmäinen tuotantokausi. 
            Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

                sunnuntai 2. lokakuuta 2011

                Ihanat vintagelöytöni

                Sisälläni asuu neiti, joka tykkää laittautua nätiksi. Valitettavasti kovempaan ääneen pääsee aina se pragmaattinen käytännön ihminen, joka ei halua näyttää koipeaan kun sukkahousuissa on kuitenkin reikä ja reidessä sänki. Myöskään kadulla liukastelu korkokengillä ei tule kysymykseen: eihän niillä pääse edes kunnolla juoksemaan ratikkaa kiinni.

                Olenkin panostanut helppoihin nättiytymiskeinoihin. Kävin tänään työtehtävissä Helsingin Vintage-messuilla, mutta kun työt oli tehty, lähetin mieheni/kuvaajani kotiin ja kiersin kojut vielä kerran. Mukaan tarttui muutama kaunis, persoonallinen asuste, jonka pystyy kiskaisemaan päälle helposti jopa aamuhorroksessa.

                Laukku tarttui silmään kun olin tekemässä haastattelua Yesterday Once Moren osastolla. Aito 50-luvun nahkalaukku muitutti hämmästyttävän paljon sitä laukkuja, jota ihailin eräällä tuttavallani eilisillan pippaloissa. Hinta oli hämmästyttävän halpa: 35 €. Liike on Vaasassa, mutta nettikauppa näyttää toimivan.

                Vyö oli vanhalta tuttavuudeltani First Crushilta. Pieni helsinkiläisfirma valmistaa vanhoista kuvista, kartoista ja nuottipapereista sekä kierrätetystä nahasta vaatteita ja asusteita. Ostin heidän laukkunsa viime keväänä ja jopa tuppisuusuomalaiset ovat tulleet ihastelemaan sitä. Hinta on aika suolainen, 45 €, mutta ekologisuus yhdistettynä käsityötaitoon on sellainen, johon voi panostaa.

                Korvakorut ovat uusiotuotantoa, vaikka sopivat hyvin vintagehenkeen. Hinta oli vain 10 € ja kaupan nimi Käpylehmä. En löytänyt siitä mitään lisätietoja, mutta tekijöillä oli aika hyviä koruideoita, joita ajettelin törkeästi hyödyntää.



                Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

                keskiviikko 28. syyskuuta 2011

                Nahkapussukan uusi elämä





                Sain lahjaksi laukun, joka ei erityisesti mielyttänyt silmääni: rumat hapsukoristeet tekivät siitä mielestäni halvan näköisen (tosin ilmainen ON halpa). Pidin kuitenkin laukun muodosta eli pyöreästä pohjasta ja kiristynauhasta, joka toimi sulkimena. Myös pitkä olkahihna on kätevä, sillä se antaa yöelämässä vapautta vaikka tanssia tai muuten käyttää täyspainoisesti kahta kättä hyväksi esimerkiksi juoman ja ruoan kannatteluun.

                Laukku killui vaatekaapin ovessa useita kuukausia, kunnes eräänä päivänä harmittelin, ettei minulla ole pinkin sävyistä menolaukkua. Pinkki ei kuulu normaaliin värirepertuaariini, mutta ulos lähtiessä se tuo asuun särmää.

                Nauhavarastostani löytyi pinkkiä narua, jossa lukee Make up store eli se on tullut jonkin hieman arvokkaamman meikkiostoksen kyljessä. Logo on kuitenkin painettu niin huomaamattomasti, ettei siitä ole haittaa. Napsaisin hapsut irti ja pujotin narun hakaneulan avulla tilalle.

                Halusin laukkuun vielä lisää menofiilistä, joten päätin kirjailla yläosan saumaan muutaman helmen. Pelkkä pinkki olisi ollut tylsä ja pitkän pähkäilyn jälkeen päätin, että se tarvitsee kaveriksi sinistä. Laitoin aina kolme pientä sinistä ja yhden ison punaisen. Nahkaan neulani ei tienkään olisi pystynyt, mutta pujotin helmet ompelusaumaan kiinni.

                Nyt sitten tarvitaan enää ne juhlat, joissa on tarjolla tanssia, ruokaa ja juomaa. Kuka haluaisin järjestää?

                • Tarvikkeet: Hakaneula, nauhaa, neula ja helmiä (isoja ja pieniä).
                • Aika: Tässä ei kauan nokka tuhissut. Ehdin katso Yle Areena Elämää muurin jälkeen ensimmäisen osan. Kuinka moni muuten tiesi, että rajan yli tulleet itäsaksalaiset saivat "shoppailurahaa" Länsi-Saksan hallitukselta?
                  Seuraa blogiani Bloglovinin avulla 

                    sunnuntai 25. syyskuuta 2011

                    Kengät vaihdettavalla koristeella

















                    Löysin lempikenkäkaupastani Hakaniemen Derbystä espanjalaiset mokkakengät, joiden pehmeä pohjamateriaali antoi ymmärtää, että näillä kengillä voi edustamisen lisäksi myös kävellä. Ainoa ongelma oli, että vihreään mokkaan oli yhdistetty punaiset koristeet. En pidä punaisesta, mutta ostin kengät silti.

                    Tutkiessani kenkiä kotona oivalsin, että käännetty osa on vain liimalla kiinni, joten pääsin kiinni pujottelureikiin ilman väkivaltaa. Ensin ajattelin vain laittaa kenkiin violettia villalankaa ja vaihtaa tähdet langan sävyisiksi.

                    Punainen lanka näkyi jonkin verran violetin alta, joten päätin peittää sitä hieman lisää pujottelemalla lankaan helmiä. Niiden avulla kenkiin tuli myös kolmiuloitteisuutta.


                    Laitoin aina kolme violettia ja yhden valkoisen helmen. Helmien tiheys oli sattuman kauppaa, sillä ensin ajattelin siistiä riviä, mutta kun helmet eivät suostuneet yhteistyöhön, annoin niiden mennä miten halusivat.

                    Miettiessäni tähtikoristeen korvaamista pyörittelin mielessäni ideaa vaihdettavista koristeista. Tähden jäljiltä mokassa oli neljä reikää ja ne sattuivat olemaan juuri sopivalla etäisyydellä niin, että pystyin kiinnittämään niihin isokokoisen nepparin.


                    Nepparin päälle ajattelin ensin laittaa pelkän violetin napin, mutta pää ei ollutkaan tasainen ja nappi olisi jäänyt killumaan nepparin päälle vinoon. Otin samaa pujottelulankaa ja neuloin pienen kukan muutamassa minuutissa. Sen tekeminen on yllättävän helppoa, mutta kerron siitä paremmin toisessa postauksessa. Villalankaisen kukan avulla nepparin ja napin yhdistäminen onnistui.

                    Halusin "vaihtopään" olevan juhlava. Poikaystäväni ehdotti sulkia, mutta en löytänyt mistään sopivia, joten päädyin tekemään paksusta nauhasta rusetin ja ompelemaan sen nepparin päälle.

                    Jos innostut koristelemaan kenkiä, niin kannattaa muistaa, että tavallisin työkaluin voi ainoastaan hyödyntää jo valmiksi kengissä olevia reikiä ja pehmeitä materiaaleja, kuten sauma- ja koristelankoja.

                    Kuten ehkä osasitkin laskea, neppareiden kantaosaa meni yksi pari, kansipuolta kaksi, eli yksi kantaosa jäi yli. Laitoin sen talteen, että voin ehkä joskus hyödyntää näitä samoja koristeita jossakin muussa kengässä tai asusteessa. Vaikka samansävyinen laukku tai jotain...

                    • Tarvikkeet: Villalangan tähteet, kanava- ja pikkuneula, helmiä n 50 , 4 x nepparipari, 2 nappia, virkkuukoukku, onpelulankaa ja 1 m leveää nauhaa.
                    • Aika: Lauantai-ilta kolmen viinilasillisen kanssa, seuraa piti luomulaatuinen 35 South Wild Ferment Merlot. Aika voimakas, mutta ajoi asiansa. Yksi sunnuntai-ilta Hercule Poirotin seurassa. Kissa kyyhkyslakassa piti jännitystä yllä niin, että toisesta rusetista tuli hieman vino. Kukapa olisi uskonut, että se herttainen nuori nainen olisi vakooja ja murhaaja? 
                      Seuraa blogiani Bloglovinin avulla