Virkatut hihat sydänkorulla

Minulla oli varastossa kerä villasukkalankaa, mutta villasukkia on sen verran runsaasti, että päätin tehdä siitä jotain muuta. Käytän paljon arkenakin mekkoja, mutta talvella ongelmana on niiden hihattomuus: jos päälle pukee villatakin, mekon muoto jää piiloon ja keskivartalosta tulee tanakan näköinen. 

Halusin päästä helpolla ja muistin salomoninsolmun. Siinä neulos on niin löysää, että  hiha valmistuu melkoisella vauhdilla. Tekniikka ei ole myöskään kovin vaikea.

Tein hihojen yläosan toisesta puolesta pidemmän kuin toisesta, että se kaartuu paremmin käden muodon mukaan. Raunaa piti jotenkin vahvistaa, joten päätin ommella siihen kangasreunuksen. Tässä kohdassa kärsimättömyyteni tuli taas esiiin: en jaksanut vaihtaa lankaa, jonka vuoksi se erottuu kankaasta aika selvästi. Olin myös summamutikalla mitannyt väärin hihan ympäryksen ja jouduin tekemään jatkopalan. Täytyy myöntää, että pienellä viitseliäisyydellä kangasreunuksista olisi tullut paljon kauniimpi.

Suurin ongelma oli kiinnitys, sillä yksi lankarulla ei riittänyt selkäosan tekemiseen. Mielessäni alkoi hahmottua tyylitelmä historiallisessa elokuvassa näkemästä haarniskahihojen kiinnityksestä: siinä nahkaremmit kiinnittivät käsiosat yhteen. Marssin rautakauppaan ja pyysin tavallista ketjua. Ostin kaksi palaa, mutta tehdessäni päädyin laittamaan ketjun vain selkäpuolelle. Koska ketju pitää saada tarvittaessa pois, kiinnitin sen s-koukuilla metallirenkaisiin. Valitettavasti s-koukku oli liian paksu, joten jouduin laittamaan renkaat sopiviin kiinnityskohtiin. Ketjua ei voi siis säätää, kuten olin ensin ajatellut.

Koska metalliketju on aika tylsä "koruelementti" kiinnitin puoleenväliin erääsn laukkuni vetoketjussa aikoinaan olleen sydänkorun.

• Tarvikkeet: Lankakerä (Novitalla on kivoja monivärisiä), virkkuukoukku (kokoa 4), ½ metriä ketjua, 2 s-koukkua, koriste ja metallirenkaita sekä pihdit niiden käsittelyyn.

• Aika: Kolme jalkapallo-ottelua sekä Hercule Poirot -elokuva Kellot. Yksi lauantaiaamu ketjua ja koukkuja etsien, saapuminen kotiin ja lähtö takaisin rautakauppaan (unohdin sinne juuri metalliskeräyksestä löytämäni hienon tarjottimen) sekä toinen saapuminen kotiin ja tunnin kestänyt pihtien etsintä. Tämän rumban jälkeen ketjun valmistukseen meni vain parikymmentä minuuttia.