Heijastinkoru sulilla

Tämä taitaa olla viimeinen joululahjaheijastin ja oikeutetusti esitellään viimeisenä, koska joulupukki oli hukannut sen melkein  viikoksi.

Ensimmäinen itsetehty villasukka

Olen joskus maininnut, etten ole syntyjäni käsityöihminen ja innostus on alkanut oikeastaan vasta kun sain gradun tehtyä ja aikaa vapautui vihdoin ihan tavalliseen arkeen.

En siis osannut edes perusjuttuja, joihin villasukan teko lasketaan. Tähän mennessä olen päässyt pälkäästä kiikuttamalla äidille langat ja sukkatilauksen. Hänkään ei ole käsityöihminen, mutta osaa tehdä sukkia ja lyhentää farkkuja.

Olin itsenäisyyspäivänä mummani luona kylässä ja hän valitteli, että on jalkoihin kylmä kun polion turvottamaan "huonoon jalkaan" ei sovi tavallinen sukka. Olin jo aloittanut kaulurin teon, mutta purin alun ja aloin saman tien tehdä vartta. Koska äiti oli mukana, niin hän opetti minulle vaihe vaiheelta sukan teon.

Eka kantapää piti purkaa, koska silmukoita oli niin jumalattomasti, että sukka muistutti kuumavesipullon suojusta, jossa on 90 asteen kulma. Tein kotona kantapään uudelleen ja parin konsultointipuhelun jälkeen se onnistui.

Pääsin heti oppilaasta opettajaksi, kun näytin joulun välipäivinä kylään tulleelle saksalaiselle ystävälleni sukan teon:hän ei ollut eläissään kutonut, sillä Saksassa sitä ei opeteta koulussa!

Teimme kokonaisen sukan niin, että opettelu aloitettiin oikean ja nurjan teosta ja seuraavana päivän tehtiin jo kantapää. Viimeisenä päivänä tuli päättely.


Haastavuutta lisäsi, että jouduin antamaan hänelle aika isot puikot, koska pienemmät olivat sukassa kiinni. Jokaisesta vaiheesta otettiin kuvat, että hän osaa tehdä sukalle kaverin kotona.

Kuten kuvista huomaatte, sukan teko sujuu paremmin kun sen kanssa nauttii lasillisen hyvää punaviiniä!

Arkiston askarteluaarteita

Kuvin kännykkäkameralta kuvia ja löysin pienelle tytölle ja hänen vanhemmilleen lähteneen kortin. Tässä siis kirjaimet on leikattu Hesarista ja sen jälkeen niiden päälle on laitettu aineutta, joka tee lasimaisen ja kovan pinnan. Nimi on Glossy accents.

Se toi kirjaimet mukavati esiin, mutta reunat nousivat sen verran (huonosti liimattu) että oli pakko hieman lisäkoristella hileliimalla.

Kangaskaupoilla Intiassa

Hämmentävä, värikylläinen Intia ei jättänyt todellakaan kylmäksi. Sydän löi myös aika lujaa jokaisen kangaskaupan kohdalla ja käytin kankaanpaloihin enemmän rahaa kuin oli tarkoitus. Loppujen lopuksi määrää ei rajoittanut lompakon paksuus vaan rinkan koko :-)

Tein jo kotona periaatepäätöksen, että tuon kotiin laadukkaita ja värikkäitä kankaita, jotka kuitenkin sopivat arkivaatteiden materiaaliksi. Ei näistä ihan mökkivaatteita saa, mutta kun kiiltäviä kankaita yhdistää arkisempaan materiaaliin ja runsaskuvioisia yksivärisiin, niin ne eivät jää kaappiin.

Jokaista kangasta on 1,7 metriä eli sen verran, että siitä saa mekon tai tunikan. Kevään aikana saatte nähdä, mitä näistä syntyy.

Pinkit heijastimet

Pinkki on lempparivärini, mutta nämä ihanuudet annoin joululahjaksi kahdelle työkaverilleni.

Helpot loman lökäpöksyt

Tässä vaiheessa vuotta kaupoissa on aika rajoitetusti tuota kesävaatetta, mutta loma iskee päälle ennen kuin mallisto vaihtuu. Olisi siis uhrattava yksi hamekangas kevyisiin shortseihin.

En ole ennemmin tehnyt itse alaosaa, joten päätin tehdä mahdollisimman yksinkertaisen mallin kumilankavyötäröllä. ja -lahkeilla. Jopa näinkin yksinertaisessa prosessissa onnistuin leikkaamaan kaavat väärään kokoon ja housut jäivät liian kireiksi. Olisi siis ommeltava reilut lisäpalat kumpaakiin sivuun.

Yllättäen lisäpalat sopivat tähän malliin ja kun laitoin vielä samanväristä nauhaa lahkeisiin, näistä tuli varsin hovikelpoiset. Toivottavasti housut eivät repeä kesken loman, niin kuin kävi eräälle tekemälleni mekolle kesken työpäivän...

Käsityöläisen hiuspanta

Sain tämän viime syksynä pomoltani, joka oli nähnyt sen Italiassa. Hänen mielestään se sopii mulle niin täydellisesti ja allekirjoitan tämän täysin. Ihanaa, kun ympärillä on tällaisia ihmisiä!

Pidin sitä eilen ystäväni syntymäpäivillä ja jopa miehetkin sen huomioivat :-) Käsityömessuilla ihmiset pysähtyivät jopa kyselemään sen alkuperää ja ottamaan kuvia.
 

Itse kudottu villatakki

Kuvan ottamisen jälkeen korjasin vielä etuosan kiinnitystä.

Varmaan muistatte, kuinka olin tuossa runsas kuukausi sitten ihan pähkinöissäni, kun olin onnistunut tulkitsemaan käsityölehden kryptistä koodikieltä näinkin pitkälle. Silloin valmiina olleet etuosat ja takakappale olivat saman kokoisia (lähes) ja hakaneuloilla harsittu luomus pysyi päällä.

Takareuna asettautui paikalleen pienellä kiristyksellä (langalla ja kyllä hampaatkin siinä kiristelivät)

Kun sain hihat valmiiksi, ei projekti enää näyttänyt niin suurelta "sukseelta". Hihoille tehdyt kavennukset olivat liian pienet, takahelma lepatti ilmassa ja liian isoja reikiä oli siellä täällä saumakohdissa.


Onneksi olen mestari peittelemään käsityövirheitäni (koska minulla on niistä niin paljon kokemusta). Pari ylimääräistä kerrosta virkkausta reunoihin, kangaskukkia rumimpien virheiden päälle ja taakse helmanlievettä hillitsevä kiristysnauha.

Tältä se pitäisi näyttää (Moda 2/2011)

Ihan kelvolllinen vaate tästä loppujen lopuksi tuli! Tosin täytyy sanoa, että kun ihana alpakkavilla-silkkilanka maksoi 70 euron pintaan ja aikaa meni pieni ikuisuus (pari kuukautta), niin kaupan hyvälaatuinen neule ei tunnu enää niin kalliilta.