Kun tulin kotiin maanantaina, siellä odotti iloinen yllätys, olin voittanut Oprikan Rovaniemen kansallispukukankaasta tehdyn kukkaron! Tarina juontaa alkunsa viime kesään, jolloin kiersin työn puolesta etsimässä maaseudulta mielenkiintoisia pysähtymiskohteita. Sain vinkin Oprikasta eräältä kollegalta ja yritin soittaa sinne edellisenä päivänä sopiakseni haastatteluajan. Kukaan ei vastannut puhelimeen, mutta koska Marttila oli matkan varrella, päätimme kuvaajan kanssa kokeilla onneamme. Oprikan Mirka Laine-Pietilä tuli avaamaan oven melko aamuisissa tunnelmissa, sillä liike oli sinä päivänä suljettu. Kerroimme ketä olemme ja Mirka lupasi meille haastattelun. Koska kyse oli videosta, menimme lounalle (todella huonon palvelun paikalliseen) ja annoimme Mirkalle mahdollisuuden ehostautua. Haastattelun jälkeen kuvaajan ottaessa insertkuvia, kiertelin myymälässä ja satuin näkemään Vihreän kolmion Taidepassi-kilpailun. Täytin lapun ja unohdin koko jutun. Myöhemmin hieman harmittelin, etten ostanut mitään Oprikasta, sillä pidin Mirkan ideasta käyttää perinteistä kuosia moderneissa käsitöissä. Lady Fortuna ilmeisesti kuuli tämän... kiitos! tiistai 18. lokakuuta 2011
Kukkaro kansallispukukankaasta
Kun tulin kotiin maanantaina, siellä odotti iloinen yllätys, olin voittanut Oprikan Rovaniemen kansallispukukankaasta tehdyn kukkaron! Tarina juontaa alkunsa viime kesään, jolloin kiersin työn puolesta etsimässä maaseudulta mielenkiintoisia pysähtymiskohteita. Sain vinkin Oprikasta eräältä kollegalta ja yritin soittaa sinne edellisenä päivänä sopiakseni haastatteluajan. Kukaan ei vastannut puhelimeen, mutta koska Marttila oli matkan varrella, päätimme kuvaajan kanssa kokeilla onneamme. Oprikan Mirka Laine-Pietilä tuli avaamaan oven melko aamuisissa tunnelmissa, sillä liike oli sinä päivänä suljettu. Kerroimme ketä olemme ja Mirka lupasi meille haastattelun. Koska kyse oli videosta, menimme lounalle (todella huonon palvelun paikalliseen) ja annoimme Mirkalle mahdollisuuden ehostautua. Haastattelun jälkeen kuvaajan ottaessa insertkuvia, kiertelin myymälässä ja satuin näkemään Vihreän kolmion Taidepassi-kilpailun. Täytin lapun ja unohdin koko jutun. Myöhemmin hieman harmittelin, etten ostanut mitään Oprikasta, sillä pidin Mirkan ideasta käyttää perinteistä kuosia moderneissa käsitöissä. Lady Fortuna ilmeisesti kuuli tämän... kiitos! 
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On kyllä ihana kukkaro! Tuo on aika tyyristä tuo kansallispukukangas, notta taitaa olla arvokaskin. Onko se kuinka iso? Tuosta kuvasta en oikein hoksaa mittasuhteita.
VastaaPoistaMoi Jenni, mä ajattelinkin että saattaisit tykätä. Kukkaro on suurinpiirteina samankokoinen kuin se Marimekko-klassikko, mitä pidettiin koulussa penaalina.
VastaaPoistaMoi Marjo, tuollainen kukkaro on todellinen aarre.
VastaaPoistaOon samaa mieltä Kaisa, nyt haaveilen jo samantyylisestä käsilaukusta...
VastaaPoistaTykkään tuosta.
VastaaPoistaHei Marita! Kukkaro on edelleen jokapäiväisessä käytössä, sillä siinä kulkee mukana nenäliinat, huulikiilto ja muut käsilaukun aarteet.
Poista