60-luvun Jackie O -mekko

Löysin hovikuvaajani kanssa vihdoin yhteistä aikaa luomuksieni kuvaamiseen.

Tämä mekko syntyi jo joulunpyhinä. Halusin kokeilla Sara Almin ja Hannah McDevittin Kuuluisat vintagemekot kirjasta mekkoa tyyliin Jackie O.

Kaavojen leikkaus sujui helposti ja mekon osat oli nopeasti liitetty yhteen. Sitten alkoi ongelmat: mekon yläosa seisoi päällä. Tutkittuani paremmin kaavoja, huomasin takaosasta puuttuvan pari kavennusmerkintää. Asiaa ei myöskään auttanut, että ihana pallokangas oli tarkoitettu verhoihin eli jousto puuttui kokonaan.

Hätä ei tietenkään ollut tämän näköinen (eihän se koskaan ole). Kavennuksia vähän eteen ja taakse, olkainten nosto ja rinnan alueen muotoilu...pari tuntia myöhemmin hame näytti varsin mukiinmenevältä.

Nyt olen käyttänyt pari kertaa vaatetta (vasta käyttövaiheessa tietää, mitkä saumat on neulottu huonosti) ja tajunnut, miksei verhokankaita käytetä yleisemmin vaatteissa: saumat repeilevät jokaisesta kyykistymisestä, kädenheilautuksesta ja kumarruksesta. Piti kuitenkin kokeilla itse ennen kuin uskoin.

 Olkaan tämä siis harjoituskappale, jota aion käyttää kunnes se kirjaimellisesti hajoaa päälle!

Helpot loman lökäpöksyt

Tässä vaiheessa vuotta kaupoissa on aika rajoitetusti tuota kesävaatetta, mutta loma iskee päälle ennen kuin mallisto vaihtuu. Olisi siis uhrattava yksi hamekangas kevyisiin shortseihin.

En ole ennemmin tehnyt itse alaosaa, joten päätin tehdä mahdollisimman yksinkertaisen mallin kumilankavyötäröllä. ja -lahkeilla. Jopa näinkin yksinertaisessa prosessissa onnistuin leikkaamaan kaavat väärään kokoon ja housut jäivät liian kireiksi. Olisi siis ommeltava reilut lisäpalat kumpaakiin sivuun.

Yllättäen lisäpalat sopivat tähän malliin ja kun laitoin vielä samanväristä nauhaa lahkeisiin, näistä tuli varsin hovikelpoiset. Toivottavasti housut eivät repeä kesken loman, niin kuin kävi eräälle tekemälleni mekolle kesken työpäivän...

Mekko kuin sukka...eiku hansikas

Tämä lähes pari viikkoa kestänyt blogihiljaisuus ei ole johtunut käsityöinnon vähyydestä, vaan minä ja mieheni (lue: valokuvaajani) olemme olleet jatkuvasti poissa kotoa. Yleensä vielä eri aikoihin eli ne hetket, jolloin olemme asuttaneet samaa tupaa ovat menneet muuhun kuin kuvaamiseen. Nämäkin otettiin illalla suihkun jälkeen eli ilman meikkiä, sukkahousuja jne.

Tässä siis mekko, johon ostin kankaat vuosi sitten ja kaavat leikkasin kesällä. Vartaloni malli on siinä mielessä erikoinen, että minulla ei ole lantiota eikä vyötäröä, mutta rinnusta löytyy. Istuvien mekkojen löytäminen on vaikeaa, sillä on otettava isokoko rintojen ja vyötäröttömyyden takia. Kun muualta istuu niin perspuolelle jää pussi.

Nyt onnistuin piirtämään täydellisyyttä hipovat kaavat ja näillä tulen päryyttelemään varmasti useammankin mekon.

Kun sain vetoketjun paikalle (muuten ensimmäinen kertaa eikä tarvinnut purkaa kuin kerran) ja hameen päälle, oli olo suorastaan euforinen! Soitin äidille ja kerroin, että nyt syntyi mekko, joka istuu kuin sukka...hetken meni ennen kuin muistin, että tässä sanonnassa hansikas ehkä antaa paremmin kuvan hyvin istuvasta vaatteesta :-D

Enemmän kaavoista kiinnostuneelle tämä on Modan toissakesäisestä numerosta. Lisäsin vyötärökaitaleen "ihan omasta päästä" ja muokkasin hameen takaosan sisäänottoja.

Ruusuke skottikankaasta

Täytyy varoittaa, että blogissa tulee näkymään tänä syksynä runsas määrä erilaisia kankaasta tehtyjä ruusuja, ruusukkeita ja muita kukkia. Tiistaisin työväenopistolla käymäni Ruusuja ja ruusukkeita -kurssi on ollut sairaan inspiroiva ja pelkästään eilen opin kuuden erilaista tekniikkaa!

Tähän ruusukkeeseen käytin kolmea eri tyyliä. Alimmainen kerros on tehty laskostamalla kangassuikale ompelukoneeseen asennetulla erikoispolkimella. Tämän siis voisi tehtä myös itse, mutta se on huomattavasti työläämpäää.

Toisessa kerroksessa on muotilla tehtyjä erivärisiä ja -kokoisia kangaskukkasia. Tähänkin on tietenkin olemassa oma kallis laite, jota en viitsisi itse hankkia, mutta kurssilla sillä oli hyvä paukuttaa kukkasia vähän enemmänkin.

Päällimmäsenä minulla oli ihan tavallista nauhaa, josta pyörittelin ruusun ihan omalla tekniikalla. Sen perusidea on laskostaa nauhaa neljä kerrosta neliön malliin aina kääntäen kulmassa ja sitten viedään nauhan pää keskeltä takapuolelle- Tämän jälkeen toiselle puolellle vietyä nauhaa aletaan pyörittää hiljaa ja se rullaa nauahn ruusun terälehdiksi.

Helppo kangaskukka

Syksy on mulle aina Työväenopiston aikaa ja tänäkin vuonna pääsin ahkeran soittorumban jälkeen parille käsityökurssille. Viime tiistaina alkoi "Kangasruusuja ja ruusukkeita" Itiksen Stoassa.

Kurssilla on siis tarkoitus tehdä tilkuilta ja langapätkistä kangaskukkia, eli just niitä millä tykkään koristella vaatteita ja asusteita. Tätä ennen osasin vain muutaman tekniikan, mutta heti ensimmäisellä kerralla opin hyödyllisen kukkamallin.

Tässä prototyyppi, jonka valmistin kurssilla. Tänään olen värkännyt kukkasia erääseen projektiin, mutta siitä sitten myöhemmin...

Ensin leikattin muotin avulla ympyröitä kankaasta ja ne puolitettiin.

Sitten avoin reuna ommeltiin kiinni.

Avoin reuna harsittiin langalla.

Ja lanka kiristettiin...voila!

Paljettimekko ystävälle

Sain ystävältäni toimeksiannon hieman entrata hänen mustaa perustunika/mekkoa. Sen rinnus oli liian antava ja yleisilme arkinen.

Mekko odotti inspiraatiota melko kauan, sillä poimutukset tekivät kuvioinnista tavallista haastavamman. Romurasiassani odotti myös exältäni saatu kaulakoru, jota en ole koskaan käyttänyt. Se on liian pitkä eikä oikein muutenkaan tyyliseni.

Hän oli mukava mies, mutta lahjojen ostaminen ei oikein luonnistunut: samana jouluna tuon kaulakorun kanssa sain häneltä punaisen salaatinkastikkeen sekoittimen, jonka kyljessä oli reseptejä ranskaksi. En ole keittiöihmisiä enkä käytä salaatissa kastiketta, inhoa punaista väriä enkä osaa ranskaa.

Koru oli siis koottu paljeteista, jotka nyt ompelin valkoisen helmen kanssa mekkoon kiinni. Aika kova hommahan siinä oli laittaa jokainen yksittäin kiinni. Kiersin koko kaula-aukon ja laitoin olkapäille kuusi eripituista riviä. Onneksi näihin yksinkertaista työtä vaativii käsityöhetkiin voi valita puolikiinnostavan elokuvan!

Romanttinen kaulus pitsiliinasta

Tämä pitsiliina odotti uutta kotia Valtterin kirpparilla vaivaiseen 50 sentin hintaan. Olihan se hieman nuhjuinen ja pieni  tahrakin siinä oli, mutta en antanut sen häiritä.

Kotona liina pääsi pesuun ja onneksi tahra oli lähtevää sorttia. Alkuperäinen idea oli ommella mustan mekon helmaan, mutta mallaillessani siitä päälle se vain laskeutui niin kauniisti kaksinkerroin. Romanttishenkinen kaulus sopii hyvin tyyliini, joten valitsin yhden useista mustista perustrikoopaidoista sen kaveriksi. Ompeletta ei tällä kertaa tarvinnut piilottaa millään härpäkkeillä, koska liina laskeutuu liitoskohdan päälle.

Twiggy-hame 60-luvun juhliin

Loma on ohi ja arki taas alkaa. Vietin siis viikon ylittäen Atlantin valtamerta ja toisen Itä-Karibian saarilla. Laivamatkaan kuului 60-luvun teemailta ja asun toivottiin myötäilevän ajan henkeä. Oma asu oli valmiina (hurmaava kirpparilöyty eurolla), mutta seuraneidin oli saatava omansa.

Mulla on Sara Almin ja Hannah McDevittin Kuuluisat vintagemekot ja kirjasto löytyi A-linjainen ns. Twiggy-mekko. Koska kyse oli naamiaismekosta (muutan sen myöhemmin itselleni sopivaksi), niin yksinkertaistin mallia hieman.

Tein ainoastaan vaihtoväriset peruspalat ja eteen nappirivin. Jälleen kerran huoleton suhtautuminen kaavoitukseen aiheutti ongelmia: selässä kankaanpalat eivät kohdanneet täysin oikein. Malli oli myös 200 kilometrin päässä ja jouduin arvioimaan koon. Onneksi naamiaisvaatteissa ei ole niin tarkkaa.
 

Toinen ongelma oli silmälasit: seuraneidillä on hyvin nykyaikaiset kehykset ja niin huono näkö, että ilman laseja ei voinut olla. Hankin isokokoiset elvislasit, jotka tökättiin tavallilsten lasien päälle. Niiden seuraksi oli ihan pakko hankkia musta kiharapehko. Yritin myös tummentaa ihoa, mutta kuvassa se ei juurikaan näy.

Rusettikaulus toppiin

Kävin jälleen hieman tekemässä löytöjä Valtterilla. Yksi näistä oli puolella eurolla hankittu naisten kyvt pitsipaita. Malli oli väärä ja kokokin liian pieni, mutta materiaalin keveys viehätti.

Muutosleikkiin joutui viime kesänä hankkimani toppi. Se oli kiireostos alennusmyynnistä, enkä ehtinyt hyppimään niin kauaa sovituskopissa, että olisin huomannut kaula-aukon valahtavan melko alas. Myös malli ei ollut paras mahdollinen: vatsan seudulle tarvittavat sentit korreloivat huonosti yläosan kanssa. Eli ensimmäisenä vedin paidan kummastakin sivusta saumaa hieman kireämmäksi rinnan kohdalla, että asettuu paremmin. Kuten kuvasta huomaatte, liitoskohtaan jäi hieman lösöt "pussit". Onko ideoita, miten uuden ja vanhan sauman yhdistäisi kauniimmin?

Kaula-aukon korottamiseen sopi hyvin kirpparilöytöni hihapala. Leikkasin samasta paidasta myös vyöpalan irti ja tein siitä rusetin. Käytin apuna lankaa, sillä en osaa tehdä kaunista rusettia. En löytänyt myöskään mitään YouTube-opetusvideota, jossa ei olisi käytetty apuna rautalankaa jne. Saa vinkata, jos olette tällaiseen törmänneet.

Koska kaulukseen jäi hieman ruma jälki ompelusta (mulla ei oo olemassa kovin hyvää lankavarastoa), otin vielä kolmannesta paidasta (jota  olen hyödyntämässä yhteen toiseen projektiin) kauniin värisen nauhan ja ompelin sen kauluksen päälle. Tässä päätin kokeilla hieman koristeellisempaa pistotyyliä.

Kun olin valmis, tajusin, että tämä oli se resorin tekemiseen tarkoitettu pisto. Hieman se kiristää, mutta ei niin, että sitä päälle pantaessa huomaisi.  No taas noviisi oppi jotain uutta.