Uusi työ, uusi elämä

Huumorilööppiin oli koottu arkistosta löytyineitä kuvia, joissa kokeilen ja testaan erilaisia aineita ja hoitoja. Olipa siellä yksi matkajutunkin kuva. Valitettavasti työ ei aina ole ollut näin juhlavaa kuin kuvista voisi ymmärtää...

Eilen oli viimeinen työpäivänä toimittajana Lasikuutiossa. Vielä aamulla olin varma, etten voi millään selvitä siitä työmäärästä, joka oli viimeiseen työpäivään jätetty, mutta kahta minuuttia vaille määräajan sähköposti, pöydät ja kaapit olivat tyhjiä.

Muutokseen sisältyy aina suuria tunteita. Vaikka on ihanaa aloittaa uusi työ, vanhasta luopuminen kirpaisee. Talon lähes sadan työtekijän keskuudesta en onnistunut kolmen vuoden aikana hankkimaan yhtään vihamiestä, mutta useita ystäviä. Yksi löysi minulle miehen, toinen hieroi hartioita ja silitti kun tuntui pahalta. Näiden ihmisten kanssa on töitä, mutta myös naurettu ja nosteltu maljoja. Tätä "perhettä" tulee ikävä.

Viimeisen päivän rituaali kaikilla lähtijöillä on ilta Lasitalon baarissa. Minäkin sain eteeni pullon skumppaa ja päivän odotetuimman lahjan: oman lööpin. Lehdessä on tapana antaa jokaiselle lähtijälle tehty huumoripitoinen lööppi. Omani oli juuri niin kieli poskella ja rakkaudella tehty, ettei voinut kuin nauraa. Tämä saa varmasti kunniapaikan kotonani! Sain myös kauniin kaulakorun, kukan ja kortin. 

Vielä tänään rentoudutaan tyttöjen kesken, että maanantaina voin aloittaa uuden työn ja uuden elämän. Kokemus Helsinki here I come!