Kissa paidan selässä

Olen innostunut kokeilemaan ristipiston mahdollisuuksia eri kankailla. Takin selkämyykseen sehän sopi täydellisesti, mutta trikoosta en ollut ihan varma, koska kangas venyy.

Ristipistomalleista on vaikea löytää muuta kuin kukkia tai lapsille tarkoitettuja nalleja. Arkillinen siluettikissoja sattui kuitenkin käteen verkosta etsiessäni. Ompeleessa sai olla todella tarkka, ettei venyttänyt sitä liian pitkäksi tai tehnyt liian löysää. Kuitenkin  yllättävän kivuttomasti homma sujui.

Kaulakoristeen tein paidan mukana tulleesta henkaripidikkestä (tiedätte ne ärsyttävät nauhat, jotka roikkuvat paidan ulkopuolella, kunnes menee hermot ja sakset käy) ja vanhan laukkokoristeen sydämestä.

Kun katsoin kuviota, mieleeni tuli vanha kissani Mimmi. Hän oli todellinen leidi: turkki kokonaan shebanharmaa ja kaulassa killui sydänkoru.

Korurasian aarteet Facebookista

Olen elänyt viime viikot niin mielenkiintoisia aikoja työmarkkinoilla, etten ole ehtinyt juuri blogia päivittämään. Nyt aikaa on jälleen enemmän. Ensimmäisenä haluaisin esitellä Facebook-kauppa Korurasian aarteista tekemäni ostokset. Heinillä on mahtava valikoima korvakoruja eikä hinta huimaa päätä. Alunperin iskin silmäni noihin häkissä oleviin sydämiin, mutta sain tilaajalahjaksi nuo kellotaulut.

Heinin kanssa kaupanteko sujui sutjakkaasti ja paketti tuli nopeasti. Suosittelen!

Helppo hihatin

Kauan siinä meni, mutta nyt se on valmis! Joulukuussa löysin hyllystä yksittäisen lankakerän ja päätin tehdä siitä hihattimen yksinkertaisella ohjeella (mitä käytin villatakin hihoissa).

Lanka loppui lähes samantien ja ryntäsin hakemaan Novitasta kolme kerää lisää. Luulin, että siinä oli jo yksi liioittelua, mutta alennusmyyntien aikaan etsin taas epätoivoisesti lisäkeriä. Vihdoin löysin kaksi unohdettua Sokoksen lankahyllyn nurkasta. Enempää ei ollut, joten takki jäi hieman lyhyeksi. Tämä oli ensimmäinen iso käsityö ja täytyy sanoa, että langan menekki (ja hinta) sai harkitsemaan, olisiko kannattanut ostaa.

Vaan uniikki vaate on nyt valmis ja sitä voi lähes kutsua kauniiksi. Tosin juuri tällä hetkellä sitä voi pitää päällä, sillä rakenteen vuoksi hihat eivät mene kunnolla takin sisään ja runttautuvat kainaloon :D Kesää odotellessa.

Romanttinen kaulus pitsiliinasta

Tämä pitsiliina odotti uutta kotia Valtterin kirpparilla vaivaiseen 50 sentin hintaan. Olihan se hieman nuhjuinen ja pieni  tahrakin siinä oli, mutta en antanut sen häiritä.

Kotona liina pääsi pesuun ja onneksi tahra oli lähtevää sorttia. Alkuperäinen idea oli ommella mustan mekon helmaan, mutta mallaillessani siitä päälle se vain laskeutui niin kauniisti kaksinkerroin. Romanttishenkinen kaulus sopii hyvin tyyliini, joten valitsin yhden useista mustista perustrikoopaidoista sen kaveriksi. Ompeletta ei tällä kertaa tarvinnut piilottaa millään härpäkkeillä, koska liina laskeutuu liitoskohdan päälle.

Hihat lyhythihaiseen neuletakkiin

Lyhythihainen neule on varsin älyvapaa tekele, sillä sen käyttömahdollisuudet ovat rajalliset. Tämä kaunokainen eksyi kaappiini pari vuotta sitten alennusmyynnistä ja se on ollut käytössä vain muutaman kerran. Huono ostos siis.

Päätin tehdä turhakkeesta hyödykkeen lisäämällä siihen hihat. Tein hihoista reilusti pussittavat ja joustinneuletta alkuun ja loppuun. Silmukoita oli alussa ja lopussa neljäkymmentä, keskellä tuplat.

Sovelisin vapaasti Suuren käsityölehden hihattimen ohjetta eli pari kerrosta oikeaa, sitten neljä kierrosta kaksi aina yhteen ja perään langankierron koukulle. Epätasaisessa pinnassa ei laskentavirheet onneksi poukkoile kovin pahasti silmään.

Bambupuikot on hieno keksintö, sillä ne voi viedä koneeseen toisin kuin metalliset. Toinen hiha syntyi lentomatkojen aikana, toinen kotisohvalla.

Pipokoriste kaverille

Eräs ystäväni pyysi tilaustyönä kukkaa pipoon. Hänellä oli lanka valmiina, mutta muuten toteutus oli melko vapaa. En ollut nähnyt pipoa, mutta päätin tehdä kaksikerroksisen kukan viidellä terälehdellä. Ystäväni kyllä sanoi, ettei mitää mausteita tarvita, mutta oli ihan pakko ommella pari helmeä sekaan.

Fuksia-musta kaulakoru kaverille

Tämä oli joululahja, mutta pääsin antamaan korun uudelle omistajalle vasta eilen. Tämä oli itse asiassa vasta toinen versio, sillä ensimmäinen oli pöydällä viikon verran ja joutui sen jälkeen purkutuomion alle.

Oli yllättävän vaikeaa olla pitkän ajan jälkeen luova. Helmet eivät vain meinanneet mennä nätisti naruun eikä mielikuva runsaasta moniuloitteisesta korusta oikein tuntunut aineellistuvan. Onko tämä tuttu tunne muille koruntekijöille?