Navy-henkinen heijastin

Työkaverini Jennin heijastin oli helppo nakki, sillä en ole tainnut koko meidän yhteisen työuran aikana nähdä hänellä mitään muun värisiä vaatteita kuin tummansinisiä, punaisia ja valkoisia. Ja mikä ettei: tummalle kaunottarelle nuo värit sopivat loistavasti!

Yleensä laitan keskelle napin, mutta tässä keskelle tuli nauhasta taiteltu ruusu. Muut osat on tehty Big shot -leikkurilla, joka on joululahja rakkaalta äidiltäni (sain sen pari viikkoa aikaisemmin, että pystyin hyödyntämään sitä joululahjoihin).

Joulupuu on rakennettu

Tänä vuonna joulukoristeet saivat jäädä ullakolle eikä kuustakaan hankittu. Sen sijaan hain kaupasta pähkinäpuun oksan ja koristelin sen parilla helminauhalla ja ystävän lähettämillä sydänkoristella.

Tämän vieressä on hyvä muistella vanhaa ja suunnitella uutta: vieressä näkyy matkaopas Intiaan.

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Värikäs heijastinkukka

Koska tiedän pomoni jo malttamattomana naisena avanneen pakettinsa (en koskaan edes epäillyt Leonnan pystyvät odottamaan aattoon), niin voin esitellä jo hänen heijastinkukkansa.

Leonna on varsinainen elosalama, joka rakastaa kirkkaita värejä. Oranssi on hänen lempivärinsä ja se on  yllätttäen myös day spamme logoväri. Minä puolestani en erityisesti ole lämpimien värien ystävä, joten jouduin hakemaan sekä oranssia että vihreää erikseen kangaskaupasta.

Päädyin isoon kukkaan, koska Leonnan on näyttävien korujen ystävä ja hän myös uskaltaa loistaa ja säihkyä. Iso kiitos ihanalle pomolle!

Joulukirjeen suurjako

Olen jo vuosia tehnyt jouluksi kirjeen, jossa olen kertonut kuluneen vuoden kuulumiset, tähtihetket ja tulevaisuudensuunnitelmat. Kirjeellä haluan kertoa elämästäni myös niille, jotka eivät ole sinä vuonna niin kiinteästi siihen kuuluneet.

Jako on aina aika laaja ja tänäkin vuonna kortteja lähti 60 kappaletta. Se on paljon, mutta tämä on minun tapani valmistautua jouluun ja muistaa ihmisiä. En koskaan odota saavani takaisin samaa määrää kortteja enkä halua kenenkään stressaavan siitä, että he eivät ole laittaneet minulle korttia. Jokainen tekee joulun tavallaan, ja jos tästä traditiosta tulee jonakin vuonna ylimääräinen tuska, jätän sen väliin.

Kirje tulee aina itsetehdyn kortin välissä. Teemat ja värimaailmat vaihtelevat, oikeastaan vain kohopulveri pysyy :-) Tämän vuoden idea syntyi käsityömessuilla, kun löysin kivan leimasimen. Leimasin on muista vuosista poiketen vain tausta varsinaiselle koristeelle, eli kehikon avulla tehdylle kangaskukalle.

Kangaskukkien tekemiseen meni pari iltaa ja leimailuun yksi. Kirjeen kirjoittaminen ja "taittaminen" eli InDesignilla vääntäminen veivät yhteensä varmaan 3-4 iltaa.

Mekko kuin sukka...eiku hansikas

Tämä lähes pari viikkoa kestänyt blogihiljaisuus ei ole johtunut käsityöinnon vähyydestä, vaan minä ja mieheni (lue: valokuvaajani) olemme olleet jatkuvasti poissa kotoa. Yleensä vielä eri aikoihin eli ne hetket, jolloin olemme asuttaneet samaa tupaa ovat menneet muuhun kuin kuvaamiseen. Nämäkin otettiin illalla suihkun jälkeen eli ilman meikkiä, sukkahousuja jne.

Tässä siis mekko, johon ostin kankaat vuosi sitten ja kaavat leikkasin kesällä. Vartaloni malli on siinä mielessä erikoinen, että minulla ei ole lantiota eikä vyötäröä, mutta rinnusta löytyy. Istuvien mekkojen löytäminen on vaikeaa, sillä on otettava isokoko rintojen ja vyötäröttömyyden takia. Kun muualta istuu niin perspuolelle jää pussi.

Nyt onnistuin piirtämään täydellisyyttä hipovat kaavat ja näillä tulen päryyttelemään varmasti useammankin mekon.

Kun sain vetoketjun paikalle (muuten ensimmäinen kertaa eikä tarvinnut purkaa kuin kerran) ja hameen päälle, oli olo suorastaan euforinen! Soitin äidille ja kerroin, että nyt syntyi mekko, joka istuu kuin sukka...hetken meni ennen kuin muistin, että tässä sanonnassa hansikas ehkä antaa paremmin kuvan hyvin istuvasta vaatteesta :-D

Enemmän kaavoista kiinnostuneelle tämä on Modan toissakesäisestä numerosta. Lisäsin vyötärökaitaleen "ihan omasta päästä" ja muokkasin hameen takaosan sisäänottoja.

Ratkaisu heijastinongelmaan

Heijastimen paikka on ongelma: jos se on kiinni rinnassa, se näkyy vain eteenpäin. Jos se roikkuu helmassa niin se on aina sotkeutuneena laukkuun. Pähkäilyn jälkeen päätin ommella heijastinnauhat koko híhan ympäri. Todella nopeaa hommaa eli ei pitäisi ainakaan ajasta jäädä kenelläkään kiinni.

Koska rakasta blingblingiä ei pelkkä heijastinnauha riittänyt, vaan koristelin sen reunan siemenhelmillä. Sen verran sitkeäkin olin, että purin koko rivin kun värisävyt eivät isona kokonaisuuten sittenkään mielyttäneet. Halusin pitää helmirivin neutraalina, mutta pirteänä eli nyt siinä on limeä, kahta eri ruskeaa ja läpinäkyvää.











 Tämä villakangastakki on muuten varsinainen klassikko: ostin sen vuonna 2004 Lontoosta ja edelleen se istuu loistavasti (no okei, 2004 se istui keskivartalon kohdalta vielä paremmin) eivätkä vuodet näy siinä toisin kuin omistajassaan...