Kaulakoru lasihelmestä ja adressinauhasta

Tämän korun idea oli tehdä arvoisensa riipus uniikille lasihelmelle, jonka teetin pari vuotta sitten Porvoon vanhan kaupungissa sijaitsevassa lasipuhaltamossa (se taisi muuttaa sittemmin Riihimäelle)

Olin Porvossa työmatkalla ja teimme videota lasinpuhaltajan työstä. Hän teki kyseistä helmeä haastattelun "taustakuvana". Sain valita itse värit ja otin tietenkin violetin. Ihastuin helmeen niin paljon, että lunastin sen haastattelun jälkeen itselleni. Siellä se on ollut korulaatikossa tähän asti odottamassa inspiraatiota. 

Toinen erikoinen elementti tässä on violetti nauha. Kukapa osaisi arvata, että se on peräisin hautajaisadressista? Otin nauhat pari vuotta sitten talteen säilöessäni isästä jääneet muistot. Nyt ainakin nauhoilla on uusi elämä.

Kaulakoru sormuksesta ja kivistä

 Tämän korun idea löytyi lentokentältä. Jätin sen ostamatta ja päätin tehdä itse jotain samanlaista. Aloitin "kivikimpusta" ja sen jälkeen aloin miettiä korun muotoa. Tällä tavalla korut aina syntyvät: levitän kaiken korumateriaalin pöydälle ja alan sovitella yhteen. Kun kaikki muu oli paikalla ja meinasin katkaista ketjun heti kivikimpun jälkeen huomasin korutelineessä (joka on peilin vieressä) perhossormuksen, jota en juurikaan käytä. Se on kaunis, mutta epäkäytännöllinen.

Mallatessani sormuksen rengas irtoisi, joten se oli entinen. Onneksi se sopi täydellisesti "tanssimaan" ketjun päähän.

Kaulakoru isoäidin kuvista

Tämän kaulanauhan takana on idea, jota olen pyöritellyt päässäni jo varmaan vuoden. Se alkoi kun hain mumman valokuvat Pohjanmaalta. Halusin ensisijaisesti säästää ne sähköisessä muodossa jälkipolvia varten, mutta mielessäni alkoi pöyriä ajatus kuvien hyödyntämisessä myös koruissa. Tästä meni vielä useita kuukausia, että sain tehtyä miniatyyrit ja yhdistttyä ne koruksi.

Juuri näiden kuvien valinta ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, sillä valikoimassa oli melkein sata valokuvaa. Keskellä oleva muotokuva oli helppo selkyytensä vuoksi, sen ympärille halusin koota hänen elämäänsä. Oikealla puolelle tuli nuoruus: Mumman ja paapan kihlakuva ja kuva alakoulusta. Vasemmalle tuli aikuisuus: pientilan arkea lehmän lypsämiseen sekä ensimmäinen lapsi sylissä.

Halusin pitää mallin yksinkertaisena, jolloin tarina pääsee oikeuksiinsa.

Helmi-mummaa voisi kuvailla voimanaiseksi. Hän sairastui polioon vain 16 vuotiaana. Mumma kertoi, ettei mikään varoittanut tulevasta: hänellä oli ollut kuumetta ja seuraavana aamuna jalka vain ei enää liikkunut. Sen jälkeen elämä vei Järvenpään invalidiopistoon, missä hän tapasi paapan. Paapalla jalan puolestaan oli vienyt kuolio. Yhdessä he rakennuttivat pientilan jossa syntyi kolme lasta, äitini niistä viimeisimpänä. Paappa on ollut kuolleena jo 15 vuotta, mumma porskuttaa edelleen. Pää on terävä, ainostaan jalka ei enää nouse sitä vähäänkään.

Yksityiskohdat erottuvat yllättävän hyvin. Pinnoite kuvien päällä antaa hyvän kiillon.

Eniten käyttännön harmia tuotti tietenkin kiinnitys. Nelinkertainen pujotus pitäisi riittää.

Fuksia-musta kaulakoru kaverille

Tämä oli joululahja, mutta pääsin antamaan korun uudelle omistajalle vasta eilen. Tämä oli itse asiassa vasta toinen versio, sillä ensimmäinen oli pöydällä viikon verran ja joutui sen jälkeen purkutuomion alle.

Oli yllättävän vaikeaa olla pitkän ajan jälkeen luova. Helmet eivät vain meinanneet mennä nätisti naruun eikä mielikuva runsaasta moniuloitteisesta korusta oikein tuntunut aineellistuvan. Onko tämä tuttu tunne muille koruntekijöille?

Koru maustesaarelta

 Itä-Karibian Grenadaa kutsutaan maustesaareksi ja käydessäni siellä oli tietenkin pakko käydä katsomassa mausteplantaasia. En ole kokki-ihmisiä, mutta tokin tunnistin useimmat mausteet. Monet ostavat mausteita kotikeittiöön, mutta minä ihastuin maustesta tehtyyn kaulakoruun!

Täytyy sanoa, että tuoksu oli aika mahtava ensimmäisen viikon verran, mutta nyt se on sen verran laantunut, että korun voisi laittaa jo julkiselle paikalle. Mun mielestä tämä on aika hauska idea ja sen voi toteuttaa myös kotona (jos nyt jostan sattuu löytämään kokonaisia mausteita). Reikä vaan kylkeen ja nauhaan.

P.S. Tuossa pienemässä kuvassa on muuten kaakaopapuja. 

Millä reikä lasinpalaan?

KapVerdellä käydessäni keräsin rannalta simpukankuoria ja lasinpaloja. Simpukankuoret menivät merisairaalle seuraneidilleni, joka makasi vihreänä hytissä edellisen yön laivamatkaa edelleen potien. Meren hiomat lasinsirut otin talteen itseäni varten, sillä ne ovat kauniita kuin korukivet.

Nyt haluaisin tehdän niistä kaulakorun, mutta ensin niihin tarvitsee saada pieni reikä. Onko kenelläkään ehdotusta, miten voin joko itse saada reiän aikaan tai sitten jonkun paikan, jossa homma tehtäisiin korvausta vastaan?

Joulun ihanat korulahjat

En arvosta joululahjojen ostamista vaan ostamisen vuoksi enkä mielellään ota vastaankaan mitään krääsää. Tänä vuonna saimme vain yhden konvehtirasian, joka meni mukavasti viinin kera illalla jälkiruoaksi. Kollegaltani tuli joululyhty, mikä sopi täydellisesti ikkunalaudalle. Ei siis mitään turhaa ja tarpeetonta.

Korulahjoja sain useita, osan itseltäni osan muilta. Vanhan joulumyyjäisistä löytyi jyväskyläläinen Riiminka. Pellavasta tehty kaulapussukkaan sopii puhelin ja rahaa sekä pari korttia. Ostin sen seuraavan kesän melontareissuja ajatellen: puhelin ja rahat minigrippipussiin ja pussi kaulaan. Ei hiosta kuten muovi tekee. Ostin muuten kummitytölleni samanlaisen.

Ihana kaulakoru on poikaystävältäni. Se on Helmipöllön tuotoksia. Tää oli mulle uusi tuttavuus, mutta ihastuin näihin höyrypunk-tyylisiin, hieman rouheisiin muotoihin. Pohjana on vanha taskukello eli kunnon kierrätyskamaa. Myös korvikset on Helmipöllöstä. Rakastan vanhoja kunnon dekkareita eli Hercule Poirotia ja Neiti Marplea.

Pienit maatuskat sain esimieheltäni.  Meillä on hyvin samanlainen maku ja nämä pienet väripilkut tulevat takuulla ahkeraan käyttöön.

Kahden korun yhdistäminen

Viime aikoina on tullut puuhailtua korujen kanssa ja nyt taas kutkuttaa ompeluhommat. Mutta ennen sitä vinkkaan, miten saa koruvarastoa uudistettua.

Mulla on useita lyhyitä kaulakoruja ja vain muutamia pitkiä. Kaupat on pullollaan ihania pitkiä killuttimia, mutta ajattelin ensin katsoa, saisinko omista koruistani aikaan jotain uutta. Mulla oli entisen poikaystävän äidiltä saatu ihastuttava lasihelminen rannekoru, jota en valitettavasti voi enää nykyään käyttää. Syynä on sen "pulleus", joka ei sovi tietokoneella kirjoittamisen kanssa. Toimittajan on yllättäen kirjoitettava työaikanaan (tosin ei niin paljon artikkeleita kuin ihmiset luulevat, sillä puolet ajasta menee sähköpostiliikenteen hallinnointiin), joten sillä ei ollut käyttöä.

Lyhyistä kaulakoruista valitsin mahdollisimman paljon irrotuspaikkoja sisältävän ketjun ja sitten vain pihdit käteen. Pelkkä rannekorun pituus ei olisi riittänyt, joten laiton väliin korupiikkejä, jotka täytin helmillä. 

• Tarvikkeet: koruja, jotka ovat odottaneet oikeaa käyttöhetkeä pitkään.
• Aika: Tässä ei kauan nokka tuhise. Yksi elokuva riittää. Älä ainakaan katso Gardener of Eden. Takakansi lupaa paljon, mutta leffa on vain tajuttoman tylsä.

Maailman kaunein kaulakoru II

Lupasin kertoa pian myös toisesta Jordanian reissun löydöstä. Tämä kaunokainen löytyi kun olin viimeisenä iltana tuhlannut kaikki rahat ja palaamassa hotelliin. Jordanista löytyy paljon korukauppoja, jossa saa aitoja kiviä, hopeaa ja kultaa melko edulliseen hintaan. Mikään ei ollut kuitenkaan vielä sytyttänyt ja tämäkin korukauppa näytti aivan liian perinteiseltä, kunnes äkkäsin tämän ylimmältä hyllyltä.

Koru oli liian pitkä, joten meinasin jättää sen ostamatta. Yllätyksekseni tämä vanhempi mies sanoin lyhentävänsä korun oikean mittaiseksi ja tosiaan: hänellä oli nurkassa "paja", jossa kaikki korut syntyivät! Kun keskustelimme, kuulin oman korukaupan pitämisen lisäksi hän käy opettamassa korujen tekoja muillekin.

Koru painaa aika paljon, sillä kivet ovat aitoja. Valitettavasti en osaa korukivien englanninkielisiä nimiä, joten en voi kertoa tarkalleen, mitä kaikkea tähän on laitettu. Upea juhlakoru joka tapauksessa.

• Tarvikkeet: Rahaan n. 30 euroa. Lentoliput Akabaan.

• Aika: Kaupat syntyvät nopeasti, lyhentämiseen meni vartti.

Maailman kaunein kaulakoru

Terveisiä ihanasta ja kaikkien alueen mullistusten keskellä rauhallisesta Jordaniasta! Työmatkailin viikon verran Akabassa ja sen ympäristössä ja suosittelen paikkaa erityisesti korumaakareille. Tarjolla oli paljon rihkamaa, mutta myös oikeista helmistä ja kivistä tehtyjä taideteoksia todelliseen sopuhintaan. Esittelen yhden myöhemmin, mutta ensin haluan hehkuttaa tätä Eilatin puolelta löytämääni korua (Israelin raja on ihan naapurissa ja siellä voi käydä päiväseltään).                                     

Sen takana on israelilainen korusuunnittelija Michal Negrin. Näyttävät vintagetyyliset korut ovat  sydäntäsärkevän kauniita ja täynnä upeita yksityiskohtia. Kun näin tämän kolmiulotteisen, viidestä nukkemaisesta tyttöhahmosta koostuvan metallikorun, se oli vain pakko saada. Hinta oli 100 euron tienoilla, mutta tiesin katuvani, jos lähden ilman tätä kotiin. Korun pituutta voi säätää, mutta huomasin, että tytöt kannattaa jättää roikkumaan reilusta rinnan alapuolelle, sillä silloin ne saavat tilaa "tanssia". Hintaan muuten kuuluu postiosoite, johon korun voi lähettää ilmaiseksi korjattavaksi, jos se jostain syystä menee rikki.

• Tarvikkeet: Rahaa

• Aika: Kaupassa olisi voinut kuluttaa tuntikausia, mutta tämä hyppäsi heti verkkokalvolle kun astuin sisään ja maksamisen jälkeen poistuin mahdollisimman nopeasti, ettei luottokortin valheellinen rajattomuus sumenna lisää ajattelukykyä.