Millä reikä lasinpalaan?

KapVerdellä käydessäni keräsin rannalta simpukankuoria ja lasinpaloja. Simpukankuoret menivät merisairaalle seuraneidilleni, joka makasi vihreänä hytissä edellisen yön laivamatkaa edelleen potien. Meren hiomat lasinsirut otin talteen itseäni varten, sillä ne ovat kauniita kuin korukivet.

Nyt haluaisin tehdän niistä kaulakorun, mutta ensin niihin tarvitsee saada pieni reikä. Onko kenelläkään ehdotusta, miten voin joko itse saada reiän aikaan tai sitten jonkun paikan, jossa homma tehtäisiin korvausta vastaan?

Talven paras vaate eli kauluri

Rehellisesti sanottuna inhoan talvea ja talven vaatteita. Ne ovat paksuja, tekevät tönkön oloiseksi ja kylmä tuntuu karkaavan iholle kaikista kerroksista huolimatta. 

Kauluri on ollut jo pitkään ainoa talvivaate, johon olen ollut tyytyväinen: Se lämmittää mutta on samalla kohtuullisen siro. Se on myös helppo tehdä itse.

Ruskea kauluri on itse asissa äitini tekemä ja yli kymmenen vuotta vanha. Ainoa huoltotoimenpide on ollut kiristäminen eli venynyt kauluri muuttui taas sopivaksi kun siitä otettiin toinen pala pois ompelukonella.

Raidalllisen olen tehnyt itse Novitan valmiiksi raidoitetusta sukkalangasta. Valitettavasti siitä tuli hieman liian tiukka ja lyhyt, vaikka laskin silmukat vanhasta. Oma käsialan on vain niin paljon tiukempaa kuin äidin. No, kutsutaan sitä prototyypiksi.

Twiggy-hame 60-luvun juhliin

Loma on ohi ja arki taas alkaa. Vietin siis viikon ylittäen Atlantin valtamerta ja toisen Itä-Karibian saarilla. Laivamatkaan kuului 60-luvun teemailta ja asun toivottiin myötäilevän ajan henkeä. Oma asu oli valmiina (hurmaava kirpparilöyty eurolla), mutta seuraneidin oli saatava omansa.

Mulla on Sara Almin ja Hannah McDevittin Kuuluisat vintagemekot ja kirjasto löytyi A-linjainen ns. Twiggy-mekko. Koska kyse oli naamiaismekosta (muutan sen myöhemmin itselleni sopivaksi), niin yksinkertaistin mallia hieman.

Tein ainoastaan vaihtoväriset peruspalat ja eteen nappirivin. Jälleen kerran huoleton suhtautuminen kaavoitukseen aiheutti ongelmia: selässä kankaanpalat eivät kohdanneet täysin oikein. Malli oli myös 200 kilometrin päässä ja jouduin arvioimaan koon. Onneksi naamiaisvaatteissa ei ole niin tarkkaa.
 

Toinen ongelma oli silmälasit: seuraneidillä on hyvin nykyaikaiset kehykset ja niin huono näkö, että ilman laseja ei voinut olla. Hankin isokokoiset elvislasit, jotka tökättiin tavallilsten lasien päälle. Niiden seuraksi oli ihan pakko hankkia musta kiharapehko. Yritin myös tummentaa ihoa, mutta kuvassa se ei juurikaan näy.