Navy-henkinen heijastin

Työkaverini Jennin heijastin oli helppo nakki, sillä en ole tainnut koko meidän yhteisen työuran aikana nähdä hänellä mitään muun värisiä vaatteita kuin tummansinisiä, punaisia ja valkoisia. Ja mikä ettei: tummalle kaunottarelle nuo värit sopivat loistavasti!

Yleensä laitan keskelle napin, mutta tässä keskelle tuli nauhasta taiteltu ruusu. Muut osat on tehty Big shot -leikkurilla, joka on joululahja rakkaalta äidiltäni (sain sen pari viikkoa aikaisemmin, että pystyin hyödyntämään sitä joululahjoihin).

Joulupuu on rakennettu

Tänä vuonna joulukoristeet saivat jäädä ullakolle eikä kuustakaan hankittu. Sen sijaan hain kaupasta pähkinäpuun oksan ja koristelin sen parilla helminauhalla ja ystävän lähettämillä sydänkoristella.

Tämän vieressä on hyvä muistella vanhaa ja suunnitella uutta: vieressä näkyy matkaopas Intiaan.

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Värikäs heijastinkukka

Koska tiedän pomoni jo malttamattomana naisena avanneen pakettinsa (en koskaan edes epäillyt Leonnan pystyvät odottamaan aattoon), niin voin esitellä jo hänen heijastinkukkansa.

Leonna on varsinainen elosalama, joka rakastaa kirkkaita värejä. Oranssi on hänen lempivärinsä ja se on  yllätttäen myös day spamme logoväri. Minä puolestani en erityisesti ole lämpimien värien ystävä, joten jouduin hakemaan sekä oranssia että vihreää erikseen kangaskaupasta.

Päädyin isoon kukkaan, koska Leonnan on näyttävien korujen ystävä ja hän myös uskaltaa loistaa ja säihkyä. Iso kiitos ihanalle pomolle!

Joulukirjeen suurjako

Olen jo vuosia tehnyt jouluksi kirjeen, jossa olen kertonut kuluneen vuoden kuulumiset, tähtihetket ja tulevaisuudensuunnitelmat. Kirjeellä haluan kertoa elämästäni myös niille, jotka eivät ole sinä vuonna niin kiinteästi siihen kuuluneet.

Jako on aina aika laaja ja tänäkin vuonna kortteja lähti 60 kappaletta. Se on paljon, mutta tämä on minun tapani valmistautua jouluun ja muistaa ihmisiä. En koskaan odota saavani takaisin samaa määrää kortteja enkä halua kenenkään stressaavan siitä, että he eivät ole laittaneet minulle korttia. Jokainen tekee joulun tavallaan, ja jos tästä traditiosta tulee jonakin vuonna ylimääräinen tuska, jätän sen väliin.

Kirje tulee aina itsetehdyn kortin välissä. Teemat ja värimaailmat vaihtelevat, oikeastaan vain kohopulveri pysyy :-) Tämän vuoden idea syntyi käsityömessuilla, kun löysin kivan leimasimen. Leimasin on muista vuosista poiketen vain tausta varsinaiselle koristeelle, eli kehikon avulla tehdylle kangaskukalle.

Kangaskukkien tekemiseen meni pari iltaa ja leimailuun yksi. Kirjeen kirjoittaminen ja "taittaminen" eli InDesignilla vääntäminen veivät yhteensä varmaan 3-4 iltaa.

Mekko kuin sukka...eiku hansikas

Tämä lähes pari viikkoa kestänyt blogihiljaisuus ei ole johtunut käsityöinnon vähyydestä, vaan minä ja mieheni (lue: valokuvaajani) olemme olleet jatkuvasti poissa kotoa. Yleensä vielä eri aikoihin eli ne hetket, jolloin olemme asuttaneet samaa tupaa ovat menneet muuhun kuin kuvaamiseen. Nämäkin otettiin illalla suihkun jälkeen eli ilman meikkiä, sukkahousuja jne.

Tässä siis mekko, johon ostin kankaat vuosi sitten ja kaavat leikkasin kesällä. Vartaloni malli on siinä mielessä erikoinen, että minulla ei ole lantiota eikä vyötäröä, mutta rinnusta löytyy. Istuvien mekkojen löytäminen on vaikeaa, sillä on otettava isokoko rintojen ja vyötäröttömyyden takia. Kun muualta istuu niin perspuolelle jää pussi.

Nyt onnistuin piirtämään täydellisyyttä hipovat kaavat ja näillä tulen päryyttelemään varmasti useammankin mekon.

Kun sain vetoketjun paikalle (muuten ensimmäinen kertaa eikä tarvinnut purkaa kuin kerran) ja hameen päälle, oli olo suorastaan euforinen! Soitin äidille ja kerroin, että nyt syntyi mekko, joka istuu kuin sukka...hetken meni ennen kuin muistin, että tässä sanonnassa hansikas ehkä antaa paremmin kuvan hyvin istuvasta vaatteesta :-D

Enemmän kaavoista kiinnostuneelle tämä on Modan toissakesäisestä numerosta. Lisäsin vyötärökaitaleen "ihan omasta päästä" ja muokkasin hameen takaosan sisäänottoja.

Ratkaisu heijastinongelmaan

Heijastimen paikka on ongelma: jos se on kiinni rinnassa, se näkyy vain eteenpäin. Jos se roikkuu helmassa niin se on aina sotkeutuneena laukkuun. Pähkäilyn jälkeen päätin ommella heijastinnauhat koko híhan ympäri. Todella nopeaa hommaa eli ei pitäisi ainakaan ajasta jäädä kenelläkään kiinni.

Koska rakasta blingblingiä ei pelkkä heijastinnauha riittänyt, vaan koristelin sen reunan siemenhelmillä. Sen verran sitkeäkin olin, että purin koko rivin kun värisävyt eivät isona kokonaisuuten sittenkään mielyttäneet. Halusin pitää helmirivin neutraalina, mutta pirteänä eli nyt siinä on limeä, kahta eri ruskeaa ja läpinäkyvää.











 Tämä villakangastakki on muuten varsinainen klassikko: ostin sen vuonna 2004 Lontoosta ja edelleen se istuu loistavasti (no okei, 2004 se istui keskivartalon kohdalta vielä paremmin) eivätkä vuodet näy siinä toisin kuin omistajassaan...
 

Kaulakoru sormuksesta ja kivistä

 Tämän korun idea löytyi lentokentältä. Jätin sen ostamatta ja päätin tehdä itse jotain samanlaista. Aloitin "kivikimpusta" ja sen jälkeen aloin miettiä korun muotoa. Tällä tavalla korut aina syntyvät: levitän kaiken korumateriaalin pöydälle ja alan sovitella yhteen. Kun kaikki muu oli paikalla ja meinasin katkaista ketjun heti kivikimpun jälkeen huomasin korutelineessä (joka on peilin vieressä) perhossormuksen, jota en juurikaan käytä. Se on kaunis, mutta epäkäytännöllinen.

Mallatessani sormuksen rengas irtoisi, joten se oli entinen. Onneksi se sopi täydellisesti "tanssimaan" ketjun päähän.

Heijastinruusuke takkiin

Tämä on juuri se vuodenaika kun autoilijat kiroilevat mustiin pukeutuneita jalankulkijoita. Kävin hakemassa pari viikkoa sitten heijastinnauhaa ja kääntelin siitä ruusun puolivalmiin ruusukkeen keskelle.

Piristää mustaa takkia.

 Tässä kuvien avulla ohje ruusukkeen tekoon:

1) Taittele jämäkkää nauhaa tai kangasviipaletta neliön muotoon. Etene myötäpäivään ja käännä nauha aina keskelle.Esimerkki on hieman liian tiivis eli keskelle pitäisi jäädä pieni kolo.

2) Tee neljä kerrosta tai niin kauan kuin nauhaa riittää. Tässä tulee se harjoittelua vaativa kohta: pujota nauhan pää keskellä olevasta reiästä takapuolelle ja ala hiljallee kiuputtaa sitä. Vapauta aina yksi kerros hyppysistä jolloin se alkaa kiertyä ruusulle.Tämä onnistuu vain jos nauha on tarpeeksi jämäkkä.







3) Muotoile ja avaa sormin ruusuke valmiiksi. Varmista parilla pistolla.

Kaulakoru isoäidin kuvista

Tämän kaulanauhan takana on idea, jota olen pyöritellyt päässäni jo varmaan vuoden. Se alkoi kun hain mumman valokuvat Pohjanmaalta. Halusin ensisijaisesti säästää ne sähköisessä muodossa jälkipolvia varten, mutta mielessäni alkoi pöyriä ajatus kuvien hyödyntämisessä myös koruissa. Tästä meni vielä useita kuukausia, että sain tehtyä miniatyyrit ja yhdistttyä ne koruksi.

Juuri näiden kuvien valinta ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, sillä valikoimassa oli melkein sata valokuvaa. Keskellä oleva muotokuva oli helppo selkyytensä vuoksi, sen ympärille halusin koota hänen elämäänsä. Oikealla puolelle tuli nuoruus: Mumman ja paapan kihlakuva ja kuva alakoulusta. Vasemmalle tuli aikuisuus: pientilan arkea lehmän lypsämiseen sekä ensimmäinen lapsi sylissä.

Halusin pitää mallin yksinkertaisena, jolloin tarina pääsee oikeuksiinsa.

Helmi-mummaa voisi kuvailla voimanaiseksi. Hän sairastui polioon vain 16 vuotiaana. Mumma kertoi, ettei mikään varoittanut tulevasta: hänellä oli ollut kuumetta ja seuraavana aamuna jalka vain ei enää liikkunut. Sen jälkeen elämä vei Järvenpään invalidiopistoon, missä hän tapasi paapan. Paapalla jalan puolestaan oli vienyt kuolio. Yhdessä he rakennuttivat pientilan jossa syntyi kolme lasta, äitini niistä viimeisimpänä. Paappa on ollut kuolleena jo 15 vuotta, mumma porskuttaa edelleen. Pää on terävä, ainostaan jalka ei enää nouse sitä vähäänkään.

Yksityiskohdat erottuvat yllättävän hyvin. Pinnoite kuvien päällä antaa hyvän kiillon.

Eniten käyttännön harmia tuotti tietenkin kiinnitys. Nelinkertainen pujotus pitäisi riittää.

Neulottu viitta pääsi häihin

Joku voi muistaa hihattimen, jonka värkkäsin keväällä. Valitettavasti ahneuksissani tein siitä liian muhkean, jolloin sitä oli mahdotonta saa mahtumaan minkään takin alle ja yksi se oli liian kylmä takiksi. Käyttämättä siis jäi.

Marrashäiden kutsuessa oli tarvetta lämpimälle, mutta juhlallliselle neuleelle. Purin hihojen rypytykset, mallailin viittaa hetken ja päädyin taittamaan siihen kauluksen. Se pysyy asennossaa parilla helmellä. m

Viitta oli loisto valinta! Kirkkoon mennessä neule lämmitti takin päällä, kirkossa pidin sen kanssa rannelämmittimiä ja hääpaikalla se toimi jakkuna (tosin noutopöydässä meinasin liottaa viitan reunaa silliastiassa). Loppuillasta jytätessä tuli kuuma ja viitta jäi tuolin reunalle odottamaan kotimatkaa. jolloin se taas lämmitti mukavasti.

Se tunne kun kaikki saumat osuu kohdalleen!

Päätin poistua mukavuusalueeltani ja kokeilla kokonaisen neuleen tekemistä. Tavailin pari iltaa Modan ohjetta, enkä vain millään ymmärtänyt, miten siitä voi tulla tuon näköinen. Soitettuani palvelunumeroon selvisikin, ettei siitä voi tullakaan sillä pari vaihetta oli jäänyt ohjeesta pois :-)

Etupuolen puolessa välissä jo huomasin, että kaikesta tankkaamisesta huolimatta oon käsittänyt väärin muutaman kohdan. Sen jälkeen pitikin soveltaa aika reilusti ja eiliseen asti oli jännitettävä että tuliko neuletakista susi ja kymmenien eurojen langat harakoille.

Yhdistin etu- ja takakappaleet hakaneulalla yhteen ja olihan se riemun hetki, kun se näytti ihan oikeelta vaatteelta! No joo, eihän se vielä ole valmis kun hihat ja viimeistely puuttuu, mutta voiton puolella!

Pitsiä, pitsiä...lisää pitsiä

Tämä oli taas tilaustyö, tällä kertaa äiskälle. Hän esitti toiveen värisävystä ja tyylistä. Tosin tästä ei tullut niin "arkinen" kuin piti, sillä olihan siihen pakko laittaa vähän pitsiä väliin :-)

En selitä tekniikasta sen enempää, jos joku kiinnostuu, niin saa kysellä.

Punaisen pauloissa

Sain tilaustyön, jossa takkiin toivottiin kukkaa, jossa on useita punaisen sävyjä sekä turkoosia. Takin henki vaati jotain näyttävää, joten unohdin rypytysruusut ja kaivoin ompelukoneen naftaliinista.

Tein kuusi terälehtä, mutta viisi  riitti hyvin. Onneksi niitä oli ylimääräisiä, sillä sotkin ensimmäisessä yhdistämisyrityksessä pari lehteä kuumaliimalla.

Kukan sydän syntyi vanhasta napista, jonka päällystin turkoosilla. Sen ympärille lisäsin pari punaista helmeä tuomaan kolmiulotteisuutta.

Nyt takin koriste sitten odottaa hakijaansa!

Taas yksi ruusuke lähti maailmalle

Tein tämän perjantaina ja se löysi uuden rintapielen jo lauantaina. Toivottavasti heijastinnauhat auttavat Italian illassa...

Puuhastelijan tilaongelmat

Suurin ongelma "itseni toteuttamisessa" on tila. Jos haluan levittää kaikki napit, narut, kankaanpalat ja muut härpäkkeet kunnolla esille, meillä ei ole kuin yksi iso pöytä ja se on ruokapyötä.

Koska kaiken kantaminen pöytään ja siitä taas pois on iso projekti, teen sen vain kuin mies on pois. Tämä näky siis lauantaiaamulta kun perjantaina olin taas vääntänyt muutaman rintakorun.

Missähän sitä söisi aamiaisen?

Säärystimet toipilaalle

Eräs kaverini joutui muutamia viikkoja sitten pahaan onnettomuuteen. Tuuria ja onnea oli matkassa, sillä henki säilyi! Viikko sitten hän laittoi viestiä, että muuten olo on hyvä, mutta housut eivät mene jalkaan. Hän pyysi tekemään jonkinlaiset säärystimet. Viikon verran siinä meni, mutta tänään lähtivät postissa uudelle omistajalle.

Kangasruusu rypytyksellä

Lupaan että tämä on viimeinen ruusu... öö ainakin viikkoon :-) Eli tässä olen käyttänyt hyväksi kangasruusukurssilla käytettyä rypytyspoljinta. Eli ompelukoneeseen asennettiin lisäosa, joka laskosti kankaan.

Kangassuikale oli kaksinkerroin ja oikeastaan täysin vahingossa puolet alkovat mennä epätahtia ja kangassuikaleesta tuli saman näköinen kuin putkihuivista, jotka on valmiiksi kierteellä. Kun mallailin kangasta ruusuksi, niin huomasin, että juuri näin pitikin tapahtua: vinoon ommeltu kangas kiertyi kauniisti ja "terälehdet" jäivät auki.

Organzaruusu äidille

Tällä kertaa vuorossa lähes aitoa ruusua muistuttava organzaruusu. Tämä oli tilaustyö äidille, itse en niinkään välitä tällaisestä tyylistä. Onhan se kaunis, mutta näitä saa aika halvalla kaupasta tuossa pikkujouluaikaan.

Tässä ideana oli terälehtien käryyttäminen. Poikaystävä katsoi aika pitkään kun täytin uunipelllin vedellä ja löin keskelle tuikun. Sitten käytin muotin avulla leikkaamani terälehdet liekin lähellä ja harsin ruusun kuntoon.

Näköjään kuvaan on jäänyt liimapistoolin liimaa...sillä nimittäin muokkasin ruusua hieman enemmän auki.

Pesän uusin jäsen

Jälleen yksi pienokainen syntyi kaveripiiriin. Tällainen kortti lähti hänelle :-)

Säärystimet tekee nilkkurin

Postasin tuossa pari viikkoa sitten puro-langasta tehdyistä värikkäistä säärystimistä. Tarina ei tietenkään ollut niin yksinkertainen. Oikeasti tein ensimmäisestä kerästä säärystimen valmiiksi ja lähdin vasta sen jälkeen metsästämäään toista lankakerää.

Hätäpäissäni nappasin tietenkin väärän sävyn ja vasta puolessa välissä lankakerää huomasin, ettei näistä tule edes etäisesti samanvärisiä. Sen jälkeen oli siis pakko lähteä Novitan Landedeliin kumpikin säärystin kourassa ja pyytää myyjältä kumpaakin sopivaa kaveria. Säärystinpareja tuli siis kaksi.

Nämä ovat hieman tummemmat ja aika kivat näiden nilkkureiden kanssa. Tulee niitäkin käytettyä, kun voi hieman hämätä pohjettaan nätimmäksi.

Neuletakin uusi elämä

Bloggasin viikko sitten viiden terälehden kangaskukista. Nyt ensimmäinen käytännön sovellus on valmis: koristelin vanhan neuletakin erään kirppalöytöpaidan helmalla (kauluksen olin käyttänyt jo erääseen toppiin, mutta sitä ei ole koskaan esitelty koska se kokeilu epäonnistui).

Villatakissa oli siis muutama ikitahra, joten kuvion piti osua juuri niin, että se peittää ne. Myös nukanpoistokoneella tehdyn käsittelyn jälkeen rinnuksiin ilmestyi pari pientä reikää, jotka oli myös harsittava huomaamattomasti kasaan.

Ompelin siis ensin kellertävällä langalla kukille varret, sen jälkeen lisäsin Punaisesta langan 3-kymppisiltä ostamia sydämiä ja lopuksi kukat. Kukkien keskellä olevat napit on otettu neuletakin nappirivistöstä, koska se ei ole koskaan kokonaan kiinni.


Nyt sitten jännätään ekaa pesukonekeikkaa!

Ruusuke skottikankaasta

Täytyy varoittaa, että blogissa tulee näkymään tänä syksynä runsas määrä erilaisia kankaasta tehtyjä ruusuja, ruusukkeita ja muita kukkia. Tiistaisin työväenopistolla käymäni Ruusuja ja ruusukkeita -kurssi on ollut sairaan inspiroiva ja pelkästään eilen opin kuuden erilaista tekniikkaa!

Tähän ruusukkeeseen käytin kolmea eri tyyliä. Alimmainen kerros on tehty laskostamalla kangassuikale ompelukoneeseen asennetulla erikoispolkimella. Tämän siis voisi tehtä myös itse, mutta se on huomattavasti työläämpäää.

Toisessa kerroksessa on muotilla tehtyjä erivärisiä ja -kokoisia kangaskukkasia. Tähänkin on tietenkin olemassa oma kallis laite, jota en viitsisi itse hankkia, mutta kurssilla sillä oli hyvä paukuttaa kukkasia vähän enemmänkin.

Päällimmäsenä minulla oli ihan tavallista nauhaa, josta pyörittelin ruusun ihan omalla tekniikalla. Sen perusidea on laskostaa nauhaa neljä kerrosta neliön malliin aina kääntäen kulmassa ja sitten viedään nauhan pää keskeltä takapuolelle- Tämän jälkeen toiselle puolellle vietyä nauhaa aletaan pyörittää hiljaa ja se rullaa nauahn ruusun terälehdiksi.

Helppo kangaskukka

Syksy on mulle aina Työväenopiston aikaa ja tänäkin vuonna pääsin ahkeran soittorumban jälkeen parille käsityökurssille. Viime tiistaina alkoi "Kangasruusuja ja ruusukkeita" Itiksen Stoassa.

Kurssilla on siis tarkoitus tehdä tilkuilta ja langapätkistä kangaskukkia, eli just niitä millä tykkään koristella vaatteita ja asusteita. Tätä ennen osasin vain muutaman tekniikan, mutta heti ensimmäisellä kerralla opin hyödyllisen kukkamallin.

Tässä prototyyppi, jonka valmistin kurssilla. Tänään olen värkännyt kukkasia erääseen projektiin, mutta siitä sitten myöhemmin...

Ensin leikattin muotin avulla ympyröitä kankaasta ja ne puolitettiin.

Sitten avoin reuna ommeltiin kiinni.

Avoin reuna harsittiin langalla.

Ja lanka kiristettiin...voila!