Olen joskus maininnut, etten ole syntyjäni käsityöihminen ja innostus on alkanut oikeastaan vasta kun sain gradun tehtyä ja aikaa vapautui vihdoin ihan tavalliseen arkeen.
En siis osannut edes perusjuttuja, joihin villasukan teko lasketaan. Tähän mennessä olen päässyt pälkäästä kiikuttamalla äidille langat ja sukkatilauksen. Hänkään ei ole käsityöihminen, mutta osaa tehdä sukkia ja lyhentää farkkuja.
Olin itsenäisyyspäivänä mummani luona kylässä ja hän valitteli, että on jalkoihin kylmä kun polion turvottamaan "huonoon jalkaan" ei sovi tavallinen sukka. Olin jo aloittanut kaulurin teon, mutta purin alun ja aloin saman tien tehdä vartta. Koska äiti oli mukana, niin hän opetti minulle vaihe vaiheelta sukan teon.
Eka kantapää piti purkaa, koska silmukoita oli niin jumalattomasti, että sukka muistutti kuumavesipullon suojusta, jossa on 90 asteen kulma. Tein kotona kantapään uudelleen ja parin konsultointipuhelun jälkeen se onnistui.
Pääsin heti oppilaasta opettajaksi, kun näytin joulun välipäivinä kylään tulleelle saksalaiselle ystävälleni sukan teon:hän ei ollut eläissään kutonut, sillä Saksassa sitä ei opeteta koulussa!
Teimme kokonaisen sukan niin, että opettelu aloitettiin oikean ja nurjan teosta ja seuraavana päivän tehtiin jo kantapää. Viimeisenä päivänä tuli päättely.
Haastavuutta lisäsi, että jouduin antamaan hänelle aika isot puikot, koska pienemmät olivat sukassa kiinni. Jokaisesta vaiheesta otettiin kuvat, että hän osaa tehdä sukalle kaverin kotona.
Kuten kuvista huomaatte, sukan teko sujuu paremmin kun sen kanssa nauttii lasillisen hyvää punaviiniä!
