En siis osannut edes perusjuttuja, joihin villasukan teko lasketaan. Tähän mennessä olen päässyt pälkäästä kiikuttamalla äidille langat ja sukkatilauksen. Hänkään ei ole käsityöihminen, mutta osaa tehdä sukkia ja lyhentää farkkuja.
Olin itsenäisyyspäivänä mummani luona kylässä ja hän valitteli, että on jalkoihin kylmä kun polion turvottamaan "huonoon jalkaan" ei sovi tavallinen sukka. Olin jo aloittanut kaulurin teon, mutta purin alun ja aloin saman tien tehdä vartta. Koska äiti oli mukana, niin hän opetti minulle vaihe vaiheelta sukan teon.
Eka kantapää piti purkaa, koska silmukoita oli niin jumalattomasti, että sukka muistutti kuumavesipullon suojusta, jossa on 90 asteen kulma. Tein kotona kantapään uudelleen ja parin konsultointipuhelun jälkeen se onnistui.
Pääsin heti oppilaasta opettajaksi, kun näytin joulun välipäivinä kylään tulleelle saksalaiselle ystävälleni sukan teon:hän ei ollut eläissään kutonut, sillä Saksassa sitä ei opeteta koulussa!
Teimme kokonaisen sukan niin, että opettelu aloitettiin oikean ja nurjan teosta ja seuraavana päivän tehtiin jo kantapää. Viimeisenä päivänä tuli päättely.
Haastavuutta lisäsi, että jouduin antamaan hänelle aika isot puikot, koska pienemmät olivat sukassa kiinni. Jokaisesta vaiheesta otettiin kuvat, että hän osaa tehdä sukalle kaverin kotona.
Kuten kuvista huomaatte, sukan teko sujuu paremmin kun sen kanssa nauttii lasillisen hyvää punaviiniä!
Sukkien teko on terapeuttista - mä opettelin aikoinaan uudelleen, kun lapset tekivät koulussa ja opettivat sitten mullekin;)
VastaaPoistaHei! Katsoinkin, että on uusi naama lukijoissa eli tervetuloa! Kävin vilkaisemasas heti blogiasi ja taas tänään uudelleen. Täytyy sanoa, että kuulosti niin tutulta tuo elämä epätoivottujen esineiden keskellä! Joo ne sukat...niitä on hauska tehdä, mutta ehkä enemmän terapeuttista on vielä isoäidinneliöt. Niitä kun voi puuhata mielin määrin ennen kuin edes tietää, mitä niistä aikoo tehdä.
PoistaVau, heti opittuasi tekemään sukkia opetit jo taitoa eteenpäin ja vielä sellaiselle, joka ei osannut neuloa ollenkaan. Mä olen elämässäni neulonut kaksi yksittäistä sukkaa enkä ole viitsinyt tehdä niille paria. Joululomalla aloin tehdä vauvan sukkia, sillä ajattelin, että niin pieniä tulisi helposti tehtyä, mutta lähes kaksi sukkaa purettuani unohdin koko homman. Neuleohjeita olen kyllä tehnyt blogiini sujuvasti, välillä valokuvannut vaihe vaiheelta äidin tekemisiä, välillä omia. Mitään valmista en kuitenkaan ole saanut aikaan sillä saralla. Ihailen teitä, joilla riittää kärsivällisyys ja mielenkiinto neulontaan. :)
VastaaPoistaMäkin luulin, että vauvansukat olis helpot, mutta annoin periksi jo ennen kantapäätä...muutaman silmukan vääntäminen ja kääntäminen on paljon vaikeampaa kuin omankokoisten sukkien :-) Ohjeesi ovat ihan loistavia! Löysin blogisi kun eräs ystäväni kysyi, josko osaisin tehdä samanlaiset tyynyt kuin olit tehnyt nuottikankaasta.
Poista