Uusi työ, uusi elämä

Huumorilööppiin oli koottu arkistosta löytyineitä kuvia, joissa kokeilen ja testaan erilaisia aineita ja hoitoja. Olipa siellä yksi matkajutunkin kuva. Valitettavasti työ ei aina ole ollut näin juhlavaa kuin kuvista voisi ymmärtää...

Eilen oli viimeinen työpäivänä toimittajana Lasikuutiossa. Vielä aamulla olin varma, etten voi millään selvitä siitä työmäärästä, joka oli viimeiseen työpäivään jätetty, mutta kahta minuuttia vaille määräajan sähköposti, pöydät ja kaapit olivat tyhjiä.

Muutokseen sisältyy aina suuria tunteita. Vaikka on ihanaa aloittaa uusi työ, vanhasta luopuminen kirpaisee. Talon lähes sadan työtekijän keskuudesta en onnistunut kolmen vuoden aikana hankkimaan yhtään vihamiestä, mutta useita ystäviä. Yksi löysi minulle miehen, toinen hieroi hartioita ja silitti kun tuntui pahalta. Näiden ihmisten kanssa on töitä, mutta myös naurettu ja nosteltu maljoja. Tätä "perhettä" tulee ikävä.

Viimeisen päivän rituaali kaikilla lähtijöillä on ilta Lasitalon baarissa. Minäkin sain eteeni pullon skumppaa ja päivän odotetuimman lahjan: oman lööpin. Lehdessä on tapana antaa jokaiselle lähtijälle tehty huumoripitoinen lööppi. Omani oli juuri niin kieli poskella ja rakkaudella tehty, ettei voinut kuin nauraa. Tämä saa varmasti kunniapaikan kotonani! Sain myös kauniin kaulakorun, kukan ja kortin. 

Vielä tänään rentoudutaan tyttöjen kesken, että maanantaina voin aloittaa uuden työn ja uuden elämän. Kokemus Helsinki here I come!

Tekoletti villatakkiin

Sain joskus kokeiltavaksi tukun hiuspidennyksiä. En päässyt jyvälle niiden kiinnityksestä (niissä oli pienet kammat) eikä värikään ole oikein omani. Siitä lähtien olen miettinyt, miten hiuksia voisi hyödyntää vaatteissa tai asusteissa.

Uhriksi joutui monikäyttöinen, mutta tylsän näköinen beige villatakki. Idea pitkästä tekoletistä tuli poikaystävältäni. Olin ensin yrittänyt kiertää lettiä hihojen ympärille, mutta päättely ei onnistunut millään. Tässä sen sijaan letin toinen pää jää vapaaksi. Onhan se myös aika vekkulin näköinen!

Nyt jännitetään, kuinka letti kestää pesua. Lähtöpään kiinnitin noin kymmenellä siksakrivillä, toisessa päässä käytin rautalankaa ja liimapistoolia (jäljet jäävät rusetin alle). Tämä lisäksi letti on löysästi kiinnitetty pistoksilla muotoonsa.

Lopuksi vielä laitoin aikoinaan joulukirjeiden ympärille hankkimaani narua hihojen resorien reunaan.

Ihanat vintagemessujen löydöt vol. 2

Esittelen jo ideapankkiin jääneet Kaapelitehtaan vintagemessujen löydöt, mutta onneksi en joutunut lähtemään sieltä aivan tyhjin käsin.

Olen jo pitkään etsinyt persoonallista sormusta, joka näyttäisi hyvältä nakkisormissani. CinCin oli tuonut messuille monta mielenkiintoista mallia, joista pitkän harkinnan jälkeen päädyin hopeiseen sudenkorentoon, joka kantaa selässään ametistia. Tykästyin tähän malliin myös käytännön syystä: siivet estävät sormuksen pyörähtelyn sormessa.

Toinen löytö oli pieni laketti, jonka Alles Guten Rita Salonius kertoi tehneensä itse. Pidin väreistä, mutta tämä myös muistutti joskus pienenä sairaalassa äidilleni tekemää rintakorua. Taidankin pyytää sen takaisin äidiltä, sillä en muista hänen sitä koskaan käyttäneen (silloin en vielä ymmärtänyt, että rakas äitini on kaikkea muuta kuin rintakorutyyppiä).

Ihanat vintagemessujen löydöt

Olen käynyt jo kolme kertaa peräkkäin Kaapelitehtaan vintagemessuilla, mutta ensimmäistä kertaa ymmärsin, että minullahan on kännykässä kamera. Kuvanlaatu ei ole hyvä, mutta nämä kuvat on tarkoitettu ns. inspiraatiopankiksi.

Valitettavasti käteispula iski, enkä saanut mitään näistä aarteista kotiin. http://nikkotakko.com/

Ihana kalliolainen Vintage Ansa ja pieleen mennyt tarkennus. http://vintageansa.blogspot.com/

Nämä pienet laukut ovat kuin taideteoksia. Tämäkin Ansasta.

Vaasalaisella Yesterdayllä oli ihania ristipistorintakoruja. http://www.yesterdayoncemore.fi/

Laukku vanhasta puurasiasta? VintagEija´s http://www.vintageijas.com/

Tämä hattu olisi pitänyt ostaa pois (tai tehdä itse). Alles Gute -sauvolaisyrityksellä ei ole vielä nettisivua, mutta kuulemma heidän myymälänsä on käymisen arvoinen jo pelkästään maiseman vuoksi,

7 x minä eli One lovely blog award

1. kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.

2. kirjoita 7 random faktaa itsestäsi.

3. lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle.

Yleensä en puhu blogissani juurikaan omista asioistani, mutta teen nyt poikkeuksen. Mirppu The World under my Feet -blogista lähetti pyynnön minulle ja minäpä vastaan!

1. Lempiherkkuni on mätitahna-kananmuna-ruispalat. Kuulostaa lähes yhtä sairaalta kuin intohimoni lapsena sipuli-t-makkaraan. Tosin jälkimmäisestä luovuin kuin sain murskapalautteen sen hajusta seurakunnan päiväkerhossa.

2. Olen ottanut käyttökseeni vaikutteita kissoista: kun tykkään jostakin, minulle tulee mielihalua puskea toisen olkapäätä. Mikään ei myöskään lohduta niin kuin korvan takaa rapsuttelu.

3. Luulisi, että jokainen mies olisi onnellisen naisesta, joka ei valita pölypalloista. Valitettavasti luonto on rangaissut minua niin, että ryhdyn parisuhteeseen aina siivousfriikkien kanssa.

4. Virtuaalisydänten ryöstökäyttö Facebookissa saa näkemään punaista. Koiran kanssa tehty iltapissi ei ole <3 <3 <3

5. Olen 3-kymppinen, mutta rakkauteni fantasiakirjallisuuteen vain pysyy. Vampyyrit on jees, mutta kyllä ne on velhot, jotka rulaa!

6. Kirjoitan vaatteiden ja asusteiden tuunauksesta, mutta oikeasti olin se, joka sai käsitöistä seiskan, koska mokasin jo kaavoituksessa ja sukassa oli valmiiksi reikiä. 

7. Sanon yhtäkkiä kun tarkoitan nopeasti ja polkupyörässä on lesta. Kielipoliittisia valintoja, joista en luovu.

Ja haaste eteenpäin:

Kuparikukka

Osuuskaupan arkea

Helmitarinoita

Coco de Belleville

Muita ihania 

Kaisan mukana

Solen Spiraalit