Kun kerta olen kertonut varpaankynsistäni, on luontevaa siirtyä vajaa metri ylöspäin kohti vatsalaukkua. Eli metsään mennään blogin alkuperäisen idean suhteen, mutta kun uusi lempiravintola löytyy, ei sitä voi olla mainostamatta.
Kun pitkän odottamisen jälkeen saimme pötyä pöytään (jopa alkuruokaa joutui odottamaan melkein tunnin), oli jokainen suupalallinen sitä edeltäneen mahamurinan aiheuttaman tuskan arvoinen! Uskomattoman täyteläisiä makuja, jotka saivat Helsingin (tex)mex-paikat vaikuttamaan halvoilta kopioilta. Ruokalistalla oli käytetty mielikuvitusta ja drinkkilista oli laaja. Guacamole maistui paremmalta kuin koskaan ennen, tortillat
Henkilökunta oli suurammaksi osaksi aitoja latinoja ja sisustus epäsuomalaisen rohkea. Parin kolmen tunnin ajan tuntui siltä, että olen vihdoin oikeasti päässyt matkustamaan Meksikoon.
Oi oi oi! Kylläpä näyttää hyvältä ja aika mukavan kokoiset annokset sanoisin.
VastaaPoistaKiitos Jenni, tuonnehan me vielä joku päivä mennään...
VastaaPoista