sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Vaaleanpunainen kellomekko


Serkullani oli ylioppilasjuhlat ja halusin laittaa sinne uuden mekon. Koska budjetti on ollut viime aikoina hieman tiukilla, päätin tehdä mekon itse, sillä kankaan olin hankkinut joskus alennusmyynnistä.

Kellomekon ohje oli sen verran outo, että meinasin antaa periksi heti alkuunsa. Kaivoin kuitenkin laskimen ja otin piin vyötärönmitasta, kaivoin vielä syvemmältä kaapista ja löysin harpin, jolla sain piirrettyä oikean kaaren. Yläosaan käytin vanhaa, hyväksi havaittua kaavaa.

Se huono puoli on valmiiksi ostetuissa kankaissa, että materiaalia on liikaa tai liian vähän. Tällä kertaa sitä sitten oli niin niukasti, että takapalan yläosan alareunaan tuli kankaan reunasta tuttu neulakuvio. Ei voinut mitään.

Juhlat olivat onnistuneet ja onnistuin olemaan läikyttämättä mitään mekolle. Jos jotain huonoa pitää keksiä, niin tämä puuvillakangas on kyllä laadukasta, kuten myyjä lupasi, mutta se rypistyy jo pelkstä katseesta. Ei siis mikään arkivaate.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti