perjantai 4. tammikuuta 2013

Itse kudottu villatakki

Kuvan ottamisen jälkeen korjasin vielä etuosan kiinnitystä.

Varmaan muistatte, kuinka olin tuossa runsas kuukausi sitten ihan pähkinöissäni, kun olin onnistunut tulkitsemaan käsityölehden kryptistä koodikieltä näinkin pitkälle. Silloin valmiina olleet etuosat ja takakappale olivat saman kokoisia (lähes) ja hakaneuloilla harsittu luomus pysyi päällä.


Takareuna asettautui paikalleen pienellä kiristyksellä (langalla ja kyllä hampaatkin siinä kiristelivät)
Kun sain hihat valmiiksi, ei projekti enää näyttänyt niin suurelta "sukseelta". Hihoille tehdyt kavennukset olivat liian pienet, takahelma lepatti ilmassa ja liian isoja reikiä oli siellä täällä saumakohdissa.


Onneksi olen mestari peittelemään käsityövirheitäni (koska minulla on niistä niin paljon kokemusta). Pari ylimääräistä kerrosta virkkausta reunoihin, kangaskukkia rumimpien virheiden päälle ja taakse helmanlievettä hillitsevä kiristysnauha.


Tältä se pitäisi näyttää (Moda 2/2011)
Ihan kelvolllinen vaate tästä loppujen lopuksi tuli! Tosin täytyy sanoa, että kun ihana alpakkavilla-silkkilanka maksoi 70 euron pintaan ja aikaa meni pieni ikuisuus (pari kuukautta), niin kaupan hyvälaatuinen neule ei tunnu enää niin kalliilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti