Nappikorvikset helmistä ja sudenkorennosta

Sain ensimmäisen tilaustyöni kollegaltani! Hän kertoi, että on vaikea löytää näyttäviä korviksia, jotka eivät kuitenkaan roiku. Minulla oli vapaapäivä ja äiti tuli käymään. Rupattelun ohessa aloin väännellä rautalankaa ja sinisiä helmiä (sininen on kollegani lempiväri) eri muotoihin ilman ennakkosuunnitelmaa. Aivan kuten ennemminkin, idea syntyi työtä tehden.

Lisäsin metallilankaan ensin vaaleampia ja sitten tummempia helmiä ja väänsin pihdeillä kulmia ja kiemuroita, että helmet pysyisivät paikallaan. Koru tarvitsi "sen jonkun jutun" ja kun kaivelin askertelulaatikkoja, löytyi pieniä siroja sudenkorentoja. Yksi keskelle ja vau...se oli siinä! Ujutin korvakorun tapin metallilangan sekaan. Jouduin rikkomaan pari helmeä tieltä, että sain korusta tarpeeksi littanan.

Tähän mennessä korun teko oli ollut hauskaa, mutta toisen tekeminen väänsi suun hieman vakavammaksi: samankokoisen ja samaan tiheyttä olevan parin vääntely oli helpommin sanottu kuin tehty.  Onneksi metallilankaa pystyi muokkaamaan lähes rajattomasti.

Kiikutin korvikset heti kollegalleni ja hän oli niin tyytyväinen, että tilasi vielä samaa sarjaa rintaneulan. On niin kiva tehdä koruja toiselle!

• Tarvikkeet: Helmiä, ohutta metallilankaa, pihdit, tapillinen korvakorupohja. 
• Aika: Ehdimme äidin kanssa käydä läpi ainakin enon työpaikan, yhteisen tuttavamme vero-ongelmat, tulevaisuudensuunnitelmat työn suhteen sekä ottaa pari siideriä.