Kaulakoru sormuksesta ja kivistä

 Tämän korun idea löytyi lentokentältä. Jätin sen ostamatta ja päätin tehdä itse jotain samanlaista. Aloitin "kivikimpusta" ja sen jälkeen aloin miettiä korun muotoa. Tällä tavalla korut aina syntyvät: levitän kaiken korumateriaalin pöydälle ja alan sovitella yhteen. Kun kaikki muu oli paikalla ja meinasin katkaista ketjun heti kivikimpun jälkeen huomasin korutelineessä (joka on peilin vieressä) perhossormuksen, jota en juurikaan käytä. Se on kaunis, mutta epäkäytännöllinen.

Mallatessani sormuksen rengas irtoisi, joten se oli entinen. Onneksi se sopi täydellisesti "tanssimaan" ketjun päähän.

Heijastinruusuke takkiin

Tämä on juuri se vuodenaika kun autoilijat kiroilevat mustiin pukeutuneita jalankulkijoita. Kävin hakemassa pari viikkoa sitten heijastinnauhaa ja kääntelin siitä ruusun puolivalmiin ruusukkeen keskelle.

Piristää mustaa takkia.

 Tässä kuvien avulla ohje ruusukkeen tekoon:

1) Taittele jämäkkää nauhaa tai kangasviipaletta neliön muotoon. Etene myötäpäivään ja käännä nauha aina keskelle.Esimerkki on hieman liian tiivis eli keskelle pitäisi jäädä pieni kolo.

2) Tee neljä kerrosta tai niin kauan kuin nauhaa riittää. Tässä tulee se harjoittelua vaativa kohta: pujota nauhan pää keskellä olevasta reiästä takapuolelle ja ala hiljallee kiuputtaa sitä. Vapauta aina yksi kerros hyppysistä jolloin se alkaa kiertyä ruusulle.Tämä onnistuu vain jos nauha on tarpeeksi jämäkkä.







3) Muotoile ja avaa sormin ruusuke valmiiksi. Varmista parilla pistolla.

Kaulakoru isoäidin kuvista

Tämän kaulanauhan takana on idea, jota olen pyöritellyt päässäni jo varmaan vuoden. Se alkoi kun hain mumman valokuvat Pohjanmaalta. Halusin ensisijaisesti säästää ne sähköisessä muodossa jälkipolvia varten, mutta mielessäni alkoi pöyriä ajatus kuvien hyödyntämisessä myös koruissa. Tästä meni vielä useita kuukausia, että sain tehtyä miniatyyrit ja yhdistttyä ne koruksi.

Juuri näiden kuvien valinta ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, sillä valikoimassa oli melkein sata valokuvaa. Keskellä oleva muotokuva oli helppo selkyytensä vuoksi, sen ympärille halusin koota hänen elämäänsä. Oikealla puolelle tuli nuoruus: Mumman ja paapan kihlakuva ja kuva alakoulusta. Vasemmalle tuli aikuisuus: pientilan arkea lehmän lypsämiseen sekä ensimmäinen lapsi sylissä.

Halusin pitää mallin yksinkertaisena, jolloin tarina pääsee oikeuksiinsa.

Helmi-mummaa voisi kuvailla voimanaiseksi. Hän sairastui polioon vain 16 vuotiaana. Mumma kertoi, ettei mikään varoittanut tulevasta: hänellä oli ollut kuumetta ja seuraavana aamuna jalka vain ei enää liikkunut. Sen jälkeen elämä vei Järvenpään invalidiopistoon, missä hän tapasi paapan. Paapalla jalan puolestaan oli vienyt kuolio. Yhdessä he rakennuttivat pientilan jossa syntyi kolme lasta, äitini niistä viimeisimpänä. Paappa on ollut kuolleena jo 15 vuotta, mumma porskuttaa edelleen. Pää on terävä, ainostaan jalka ei enää nouse sitä vähäänkään.

Yksityiskohdat erottuvat yllättävän hyvin. Pinnoite kuvien päällä antaa hyvän kiillon.

Eniten käyttännön harmia tuotti tietenkin kiinnitys. Nelinkertainen pujotus pitäisi riittää.

Neulottu viitta pääsi häihin

Joku voi muistaa hihattimen, jonka värkkäsin keväällä. Valitettavasti ahneuksissani tein siitä liian muhkean, jolloin sitä oli mahdotonta saa mahtumaan minkään takin alle ja yksi se oli liian kylmä takiksi. Käyttämättä siis jäi.

Marrashäiden kutsuessa oli tarvetta lämpimälle, mutta juhlallliselle neuleelle. Purin hihojen rypytykset, mallailin viittaa hetken ja päädyin taittamaan siihen kauluksen. Se pysyy asennossaa parilla helmellä. m

Viitta oli loisto valinta! Kirkkoon mennessä neule lämmitti takin päällä, kirkossa pidin sen kanssa rannelämmittimiä ja hääpaikalla se toimi jakkuna (tosin noutopöydässä meinasin liottaa viitan reunaa silliastiassa). Loppuillasta jytätessä tuli kuuma ja viitta jäi tuolin reunalle odottamaan kotimatkaa. jolloin se taas lämmitti mukavasti.

Se tunne kun kaikki saumat osuu kohdalleen!

Päätin poistua mukavuusalueeltani ja kokeilla kokonaisen neuleen tekemistä. Tavailin pari iltaa Modan ohjetta, enkä vain millään ymmärtänyt, miten siitä voi tulla tuon näköinen. Soitettuani palvelunumeroon selvisikin, ettei siitä voi tullakaan sillä pari vaihetta oli jäänyt ohjeesta pois :-)

Etupuolen puolessa välissä jo huomasin, että kaikesta tankkaamisesta huolimatta oon käsittänyt väärin muutaman kohdan. Sen jälkeen pitikin soveltaa aika reilusti ja eiliseen asti oli jännitettävä että tuliko neuletakista susi ja kymmenien eurojen langat harakoille.

Yhdistin etu- ja takakappaleet hakaneulalla yhteen ja olihan se riemun hetki, kun se näytti ihan oikeelta vaatteelta! No joo, eihän se vielä ole valmis kun hihat ja viimeistely puuttuu, mutta voiton puolella!

Pitsiä, pitsiä...lisää pitsiä

Tämä oli taas tilaustyö, tällä kertaa äiskälle. Hän esitti toiveen värisävystä ja tyylistä. Tosin tästä ei tullut niin "arkinen" kuin piti, sillä olihan siihen pakko laittaa vähän pitsiä väliin :-)

En selitä tekniikasta sen enempää, jos joku kiinnostuu, niin saa kysellä.