sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kukkiva villatakki

Beige on kiva perusväri, mutta jostain syystä tästä villatakista on tullut mieleen enemmän teeveteen tippunut vanha neuletakki. Koska materiaalia on hyvä (yli puolet villaa) en halunnut laittaa sitä vielä kiertoon. Putsasin pahimmat nukat ja päätin piristää sitä pinkillä kukkapuskalla.


Tekniikka on sinänsä hyvin helppo. Kukkiin vain kuusi ketjusilmukkaa, sulku ja sen jälkeen kuusi ketjusilmukkaa, jotka kiinnitetään ensimmäisestä kuudesta ketjusilmukasta syntyneeseen rinkulaan.

Kukkien varret ja hihansuus silmukat tein virkkaamalla langan materiaaliin kiinni. Tällaisessa materiaalissa se oli helppoa, koska villatakki on kudottu aika harvaan.


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Pääkalloheijastin

Eräs ystäväni pyysi jotain hieman "rokimpaa" heijastinta. Yleensä käsialani on leidimäistä kaikkine pitseineen ja kukkineen, joten tämä oli haaste minulle.

 

Mekosta jäljelle jäänyt ruutukangas sopi hyvin pohjaksi. Ompelin kankaan käsityömessuilta hankkimallani rypytyspolkimella. Se ei ole ollut niin hyvä hankinta kuin aluksi ajattelin, sillä ryppyjen syntyyn tuntuu vaikuttavan langan kireyden ja piston pituuden lisäksi puhdas onni. Tekstiä paketissa on tasan yksi rivi, joten nyt ei voi sanoa, etten olisi lukenut ohjeita.

Sulat korvasivat pitsin ja pääkallonapin löysin Kolmikulman nappikaupasta. Hyvä että nykyään käsityökaupoissa on muutakin kuin perinteisiä tarvikkeita!

Heijastinosan lisääminen oli tässä vaikenta. En ole edellekään varma, oliko tuo nauha paras vai olisiko pitänyt leikata heijastimesta kukkamainen pala.

torstai 14. helmikuuta 2013

Kaulakoru lasihelmestä ja adressinauhasta

Tämän korun idea oli tehdä arvoisensa riipus uniikille lasihelmelle, jonka teetin pari vuotta sitten Porvoon vanhan kaupungissa sijaitsevassa lasipuhaltamossa (se taisi muuttaa sittemmin Riihimäelle)

Olin Porvossa työmatkalla ja teimme videota lasinpuhaltajan työstä. Hän teki kyseistä helmeä haastattelun "taustakuvana". Sain valita itse värit ja otin tietenkin violetin. Ihastuin helmeen niin paljon, että lunastin sen haastattelun jälkeen itselleni. Siellä se on ollut korulaatikossa tähän asti odottamassa inspiraatiota. 

Toinen erikoinen elementti tässä on violetti nauha. Kukapa osaisi arvata, että se on peräisin hautajaisadressista? Otin nauhat pari vuotta sitten talteen säilöessäni isästä jääneet muistot. Nyt ainakin nauhoilla on uusi elämä.

tiistai 12. helmikuuta 2013

60-luvun Jackie O -mekko

Löysin hovikuvaajani kanssa vihdoin yhteistä aikaa luomuksieni kuvaamiseen.

Tämä mekko syntyi jo joulunpyhinä. Halusin kokeilla Sara Almin ja Hannah McDevittin Kuuluisat vintagemekot kirjasta mekkoa tyyliin Jackie O.

Kaavojen leikkaus sujui helposti ja mekon osat oli nopeasti liitetty yhteen. Sitten alkoi ongelmat: mekon yläosa seisoi päällä. Tutkittuani paremmin kaavoja, huomasin takaosasta puuttuvan pari kavennusmerkintää. Asiaa ei myöskään auttanut, että ihana pallokangas oli tarkoitettu verhoihin eli jousto puuttui kokonaan.

Hätä ei tietenkään ollut tämän näköinen (eihän se koskaan ole). Kavennuksia vähän eteen ja taakse, olkainten nosto ja rinnan alueen muotoilu...pari tuntia myöhemmin hame näytti varsin mukiinmenevältä.

Nyt olen käyttänyt pari kertaa vaatetta (vasta käyttövaiheessa tietää, mitkä saumat on neulottu huonosti) ja tajunnut, miksei verhokankaita käytetä yleisemmin vaatteissa: saumat repeilevät jokaisesta kyykistymisestä, kädenheilautuksesta ja kumarruksesta. Piti kuitenkin kokeilla itse ennen kuin uskoin.

 Olkaan tämä siis harjoituskappale, jota aion käyttää kunnes se kirjaimellisesti hajoaa päälle!