Rintakoru valokuvasta

Valokuvista ja vanhoista levynkansista tehdyt rintaneulat ovat olleet valmiita jo tovin, mutta projekteja on enemmän kuin ehtii esitellä.

Kuvat ovat peräisin kansalaisopiston kurssilta, jossa painettiin kuvia kankaalle. Pyöreä rintaneula on minä puhaltamassa kaksivuotiskakun kynttilöitä. Taustana on maitopurkin pahvi ja reunoilla pala pitsiä.

Kaksi muuta kuvaa on kotoisin Doverin Vintage labels and posters -kirjasta. Kirjan kaikki kuvat tulevat cd:nä, jolloin niitä voi muokata oikean kokoiseksi. Dover sijaitsee Lontoossa, mutta kirjoja voi kuulemma myös tilata. Alempi on vain ommeltu huovalle ja alalaitaan laitoin teeman mukaisesti ruusuja.

Keskimmäisessä on hieman enemmän tavaraa: paksut reunat on peitetty koristenauhalla, kuvan reunassa on helmiä ja päällä pari koristeperhosta. Lopuksi laitoin lakan koko komeuden päälle (suojaamaan ja estämään helmien tippuminen).

Tämä onkin tämän vuoden viimeinen bloggaus, sillä loma verkon ulottumattomissa kutsuu! Tavataan uudelleen tammikuun puolivälissä...

Joulun ihanat korulahjat

En arvosta joululahjojen ostamista vaan ostamisen vuoksi enkä mielellään ota vastaankaan mitään krääsää. Tänä vuonna saimme vain yhden konvehtirasian, joka meni mukavasti viinin kera illalla jälkiruoaksi. Kollegaltani tuli joululyhty, mikä sopi täydellisesti ikkunalaudalle. Ei siis mitään turhaa ja tarpeetonta.

Korulahjoja sain useita, osan itseltäni osan muilta. Vanhan joulumyyjäisistä löytyi jyväskyläläinen Riiminka. Pellavasta tehty kaulapussukkaan sopii puhelin ja rahaa sekä pari korttia. Ostin sen seuraavan kesän melontareissuja ajatellen: puhelin ja rahat minigrippipussiin ja pussi kaulaan. Ei hiosta kuten muovi tekee. Ostin muuten kummitytölleni samanlaisen.

Ihana kaulakoru on poikaystävältäni. Se on Helmipöllön tuotoksia. Tää oli mulle uusi tuttavuus, mutta ihastuin näihin höyrypunk-tyylisiin, hieman rouheisiin muotoihin. Pohjana on vanha taskukello eli kunnon kierrätyskamaa. Myös korvikset on Helmipöllöstä. Rakastan vanhoja kunnon dekkareita eli Hercule Poirotia ja Neiti Marplea.

Pienit maatuskat sain esimieheltäni.  Meillä on hyvin samanlainen maku ja nämä pienet väripilkut tulevat takuulla ahkeraan käyttöön.

Valkoinen pitsikaulus toppiin

Ostin Valtterilta palan itsevirkattua "pitsiä". En oikein tiedä, mihin niin pieni pala oli tarkoitettu, mutta se e palveli loistavasti tarkoitustani. 

Ompelin palan paidan kaulukseen ja leikkasin ylimääräiset pois. Tämän jälkeen kaivelin varastoja ja löysin erääseen jo manan maille joutuneeseen laukkuun kuuluneen tekotimantin. Ompelin tämän keskelle ja siemenhelmiä sen kummallekin puolelle.

Tämä muuten näytti todella hyvältä v-kauluksisen villapaidan aluspaitana.

Rusettikaulus toppiin

Kävin jälleen hieman tekemässä löytöjä Valtterilla. Yksi näistä oli puolella eurolla hankittu naisten kyvt pitsipaita. Malli oli väärä ja kokokin liian pieni, mutta materiaalin keveys viehätti.

Muutosleikkiin joutui viime kesänä hankkimani toppi. Se oli kiireostos alennusmyynnistä, enkä ehtinyt hyppimään niin kauaa sovituskopissa, että olisin huomannut kaula-aukon valahtavan melko alas. Myös malli ei ollut paras mahdollinen: vatsan seudulle tarvittavat sentit korreloivat huonosti yläosan kanssa. Eli ensimmäisenä vedin paidan kummastakin sivusta saumaa hieman kireämmäksi rinnan kohdalla, että asettuu paremmin. Kuten kuvasta huomaatte, liitoskohtaan jäi hieman lösöt "pussit". Onko ideoita, miten uuden ja vanhan sauman yhdistäisi kauniimmin?

Kaula-aukon korottamiseen sopi hyvin kirpparilöytöni hihapala. Leikkasin samasta paidasta myös vyöpalan irti ja tein siitä rusetin. Käytin apuna lankaa, sillä en osaa tehdä kaunista rusettia. En löytänyt myöskään mitään YouTube-opetusvideota, jossa ei olisi käytetty apuna rautalankaa jne. Saa vinkata, jos olette tällaiseen törmänneet.

Koska kaulukseen jäi hieman ruma jälki ompelusta (mulla ei oo olemassa kovin hyvää lankavarastoa), otin vielä kolmannesta paidasta (jota  olen hyödyntämässä yhteen toiseen projektiin) kauniin värisen nauhan ja ompelin sen kauluksen päälle. Tässä päätin kokeilla hieman koristeellisempaa pistotyyliä.

Kun olin valmis, tajusin, että tämä oli se resorin tekemiseen tarkoitettu pisto. Hieman se kiristää, mutta ei niin, että sitä päälle pantaessa huomaisi.  No taas noviisi oppi jotain uutta.

Isoäidin neliöt pipona

Väänsin viime vuonna lomamatkan pitkillä lennoilla kasan isoäidin neliöitä. Niitä ei ollut tarpeeksi peittoon asti ja valkoinen lanka, jota käytin niissä, oli kadonnut markkinoilta. Lisää ei siis voinut tehdä. Lopuksi päädyin tekemään niistä pipon. Tai oikeastaan yritin tehdä niistä pientä tyynyä, mutta kun laitoin palat yhteen, erehdyin kokeilemaan tekelettä päähääni ja siihen se jäi.

Ompelin sisälle fleecestä vuoren ja se oli siinä. Kun äiti tuli vierailulle, näytin hänelle pipon ja hän tykästyi siihen. Teimme vaihtokaupat: äiti sai pipon, minä uudet villasukat (en ole koskaan oppinut tekemään kantapäätä).

• Tarvikkeet: Kahta erilaista lankaa ja muovinen virkkuukoukku (koska lentokoneessa ei voi käyttää metallista).
• Aika: Lennot Costa Ricaan ja takaisin.

Huonolaatuisen paidan pelastus

Olen lähdössä joulun jälkeen unelmamatkalleni lämpöiseen ja unelmamatka vaatii tietenkin unelmavaatteita.

Ensimmäisenä muuttumisleikkiin joutui pari vuotta vanha paita, jonka väristä pidin kovasti, mutta malli ei pukenut minua. Tämä on aikoinaan Josefssonilta tilattu paita, eli niitä, mitkä näyttää kivalle kuvastossa, mutta laatu on pettymys (olikin viimeinen tilaus).




Ongelmia on kaksi: kaulus venähtää käytössä liian antavaksi ja pituus tekee sen, että se muistuttaa puolen päivän käytön jälkeen enemmän telttaa kuin istuvaa paitaa. Se onkin ollut käytössä lähinnä vapaapäivinä ja salilla.

Paita on yksi kolmesta samanlaisen paidan sarjasta, joten sointuvaa kangasta oli helppo löytää. Leikkasin helman ja kauluksen irti tummemmasta ja liitin vaaleampaa. En ole kovin taitava ompelukoneen käyttäjä (ostin oman vasta pari kuukautta sitten), mutta tämä sujui todella hyvin. Kun helmassa on pituutta, ei paita venähdä heti niin järkyttävän näköiseksi vyötäröltä. Kaula-aukko näyttää myös paljon paremmalta ja säädyllisemmältä.

Koska kauluksen kohtaan jäi hieman ikävä ompelujälki ( lankavarastoni on aika vaatimaton, joten sävy ei ollut ihan kohdallaan), päätin peittää sen muutamalla virkatulla kukalla, joiden keskelle laitoin pinkin helmen. Lehdet leikkasin tummemmasta paidasta.

• Tarvikkeet: hyvää tarkoitukseen uhrattava paita, virkkuukoukku ja lankaa, pari helmeä.
• Aika: Kukat tein elokuvan aikana. Kuinka moni on nähnyt elokuva Vaihdokas? Ihan loistava! Ompeluun ei mennyt kovinkaan kauan kun idea oli ensin selvillä.

Kahden korun yhdistäminen

Viime aikoina on tullut puuhailtua korujen kanssa ja nyt taas kutkuttaa ompeluhommat. Mutta ennen sitä vinkkaan, miten saa koruvarastoa uudistettua.

Mulla on useita lyhyitä kaulakoruja ja vain muutamia pitkiä. Kaupat on pullollaan ihania pitkiä killuttimia, mutta ajattelin ensin katsoa, saisinko omista koruistani aikaan jotain uutta. Mulla oli entisen poikaystävän äidiltä saatu ihastuttava lasihelminen rannekoru, jota en valitettavasti voi enää nykyään käyttää. Syynä on sen "pulleus", joka ei sovi tietokoneella kirjoittamisen kanssa. Toimittajan on yllättäen kirjoitettava työaikanaan (tosin ei niin paljon artikkeleita kuin ihmiset luulevat, sillä puolet ajasta menee sähköpostiliikenteen hallinnointiin), joten sillä ei ollut käyttöä.

Lyhyistä kaulakoruista valitsin mahdollisimman paljon irrotuspaikkoja sisältävän ketjun ja sitten vain pihdit käteen. Pelkkä rannekorun pituus ei olisi riittänyt, joten laiton väliin korupiikkejä, jotka täytin helmillä. 

• Tarvikkeet: koruja, jotka ovat odottaneet oikeaa käyttöhetkeä pitkään.
• Aika: Tässä ei kauan nokka tuhise. Yksi elokuva riittää. Älä ainakaan katso Gardener of Eden. Takakansi lupaa paljon, mutta leffa on vain tajuttoman tylsä.